Tämänpäiväinen lämmin ja aurinkoinen sää vaati lähtemään metsään kulkemaan. Seuraavassa kuvia syksyisestä luonnosta:
Metsätien vieressä oli pikkuinen lampi, jonka reunalla peurojen jälkiä ja pari tällaista isoa tassun jälkeä. Mikä peto lie ollut?
Jäkälää laajalti...
...sammalkin yrittää puskea tietään jäkälien alta.
Puolukoita oli paljon! Kerättiin sen verran, että saatiin tehtyä kiisseli ja vähän jäi pakkaseenkin laitettavaksi.
Metsään jäi vielä runsaasti poimittavaksi.
Juovukoitakin oli vielä muutamissa paikoissa, samoin mustikkaa.
Matkalla tuli tällaisiakin useampi vastaan. Vielä luontokirjoista tutkimatta mikä karvamato kyseessä;)
Vihreän joukossa jo kaunista ruskaa.
Luonnon taidetta;)
Matka jatkui metsiköistä pelloille, joilla kurjet kokoontuvat keväisin ja näin syksyisin ennen kuin lähtevät muuttomatkalleen. Pelloilla muitakin ruokailijoita kuin lintuja:
"Mikä se tuohon pysähtyi?"
"Jatketaan me syömistä, se on taas joku turisti ko ei oo ennen lehmää nähnyt."
Löytyi niitä kurkiakin, parillakin pellolla useampia ruokailemassa, mutta niin kurjan kaukana. Ja säikähtivät lähemmäs kuvaamaan yrittäessäni.
Pahoin pelkään, että porukka lähtee jo viikon sisällä muuttomatkalleen. No, keväällä olen valmiina pellon laidalla kameran kanssa vastaanottamassa takaisin tulijoita;)
Matka jatkui vielä suolle, jossa yleensä ei muuta elonmerkkiä näy kuin kasvillisuutta.
Kauniin värisävyn saanut täälläkin jo maasto. Parin viikon kuluessa ja mahdollisten pakkasten jälkeen värikkyyttä tulee varmasti lisää.
Suopursu jaksoi vielä kukkia ja tuoksui voimakkaasti paikoitellen.
Karpaloita...
...ja variksenmarjoja.
Täälläkin toukkia, lehden reunoista päätellen maistunut ateria hyvin.
Kotiin palatessa kuvaaminen jatkui. Tästä vierailijasta olen jo monesti kuvaa yrittänyt saada ottaa, mutta on arka loikkija. Tänään istui poseeraamassa pitkän aikaa:
Hankinko oraville pähkinäsäkin ja tälle säkillisen porkkanoita?;)
