Voi vain muistella millaiset talvet olivat ennen. Nykyään, vaikka lunta olisikin ja kaivaisi sukset esille sekä ladun tekisi, niin johan se jo seuraavana päivänä olisi vesisateen jälkeen sulanut. Ei silti, mä en enää lunta kaipaakaan enkä pakkasta, en ollenkaan. Kohtahan on taas jo kevät ja jos lunta vielä tulee runsaasti, niin eihän se tietty sula kesäänkään mennessä.
Tällaista se oli ennen vanhaan:

Hiihdettiin melkein joka päivä ja tehtiin retkiäkin metsään. Eväät mukaan ja välillä tehtiin (vanhemmat mukana!) nuotio, jossa paistettiin makkaraa. Tai sitten metsässä lammen jäällä luisteltiin. Tehtiin lumilinna ja monta tuntia oltiin ulkona. Ehti aina pimeäkin tulemaan ennen kuin mentiin sisälle. Välistä jo meitä huudeltiin sisälle iltapalalle ja nukkumaan. Kelkallakin pääsi kulkemaan ja useat reissut mummolaan hyvillä keleillä tehtiinkin kelkalla. Monesti kuunvalossa. Että oli hienoa!
Mää oon oikeesti vissiin vanha, myönnettävä se jo on. Ajatukset kulkee alati lapsuudessa nykyään. Voe, voe, jokohan mulle on ensimmäiset harmaat haituvat hiuksiin ilmaantuneet??