Vapaa päivä (taas?! Justhan sulla oli viikko!!), mutta aamusta saakka olen juoksennellut. Vein ensin lapset kouluun ja kävin samalla reissulla kaupoilla. Niin, taas, justhan mä kaupoillakin olen käynyt. Täytyi hakea kakkuaineita ym., kun vanhempi lapsista täyttää tänään 12 vuotta. Nyyh, ensi vuonna menee jo yläasteelle, ei voi ymmärtää sitä tällainen "vanha eukkokaan".
Aamupäivä on siis mennyt siivoilujen ja kakun laiton merkeissä ennen kuin iltasella tulee vieraita käymään. Muistin myös "tanhupukuni", että laittaisko päälle. Toisaalta voisin säästää sen pukemisen päälleni yllätyksenä viikonlopulle, jolloin tulee diskoilijoita käymään... lapsparat häpeis kuitenkin niin paljon äitiänsä, että säästänen heidät siltä häpeältä.

Hoksasin tossa kaiken kiirehtimisen keskellä, että jouluun ei ole enää paljon aikaa ja huivit on täysin alkutekijöissään. Eli loppukiire ja -stressi iskee taatusti tänäkin vuonna päälle.
On talossa sentään yksi (ja sen kaverikin, joka ei nyt kuvaan päässyt), joka vähät välittää joulukiireistä ja muista raveista eikä tiedä stressi-sanankaan merkitystä. Arttu on ottanut rennosti TÄNÄÄNKIN


taustalla soi joulucd (valitettavasti ei saa tähän mukaan) ja poika senkun vaan pötköttää. Mikä kumma mun käsityöpöydässä kiehtoo, kun siinä pitää aina köllötellä? Ehkä se, että (radio taustalla, josta tulee rentouttavaa joulumusiikkia?!) ikkuna on vieressä, josta voi välillä tiirailla ulkomaailman menoa eikä tarvitse sitä varten pihalla välillä käydä. Harvemmin mulla käsityöt pöydällä edes on, sehän on aina varattu! Joku voi ajatella, että kauheeta, kun kissa makaa pöydällä. Mutta huom! ei ole ruokailupöytä. Ruokailupöydälle ei ole mitään asiaa, ei edes tassua päälle nostaa.
Rentouttavia hetkiä muillekin, ken ehtii ottamaan rennosti ja rauhallisesti!