Syksyllä ja ennen joulua tuli virkattua melkein joka ilta, mutta joulun jälkeen olen pitänyt vähän taukoa. Lautasliinat, lakat ja lakattavat kohteet ovat valloittaneet niin mielen, että olen vain sivuuttanut käsityökorini suomatta sille paljon ajatuksia. Toissapäivänä oli pakko kurkata mitä kori sisältää ja sieltähän löytyi jo aloitettu huivi. Onneksi tartuin virkkuukoukkuun, sillä nyt olen koukussa taas!

Eilen kierrettiin päivällä pelto- ja metsälenkki. Pakkanen sentään päivällä hellittää hieman, ettei koirien tassut ala niin nopeasti palelemaan kävellessä. Puhumattakaan omasta tarkenemisesta!


Mustikka johtaa kulkua "vartijonaise" ominaisuudessa ja Aksu-herra seuraa perässä. Koirat ovat hauskoja, kun yhdessä lenkillä mennään. Jos toinen alkaa etsimään ojan reunoilta tai muualta jotain, kuono maassa tuhisten, niin toisenkin on päästävä viereen katsomaan mitä mahtaa löytyä. Ettei vaan jää paitsi mistään kivasta!


Välillä oltiin kuonotusten ja mietittiin mihin suuntaan seuraavaksi jatketaan.

Iltapäivällä ja illalla olikin mukava istua lämpimässä ja virkata. Virkkaus sujui mukavasti, mutta miksi on aina niin, että lanka loppuu kesken ja sitä ei tietenkään ole hankkinut tarpeeksi? Yleensä toivoo, ettei lankaa tarvitsisi ostaa lisää, kun niitä jää aina jämälangoiksi korin pohjalle työn tullessa valmiiksi. Pinkistä huivista loppui lanka kesken ja musta-harmaa-valkosävyiseenkin täytyy kerä vielä ostaa. Onneksi lankalaatikossa oli lisää lankoja, saatoin alkaa vielä kolmannenkin huivin virkkaamisen!