Kauriit ovat kierrelleet pellolla ja metsässä joka päivä, aamuin illoin. Illalla odottelin tuloaan pitemmän aikaa ja kiersin metsässä toivoen, että näkisin edes vilaukselta kaverit. Taisin luopua liian nopeasti odottelusta, sillä kolmikko tuli pellolle vasta oltuani jonkun aikaa sisällä (vähän väliä ikkunasta kurkkien;)

Vauhdilla kamera mukaan ja ulos kuvaamaan! Kauriit huomasivat heti tuloni, mutta jatkoivat silti rauhallisesti ruokailuaan.

Kävelin varovaisesti pikku hiljaa lähemmäs, pysähtyen välillä ottamaan valokuvia.

Katselevat rauhallisina eivätkä tunnu olevan moksiskaan kuvaamisestani.

Eivät anna häiritä ruokailuaan kumman kuvaajan ja minä taas en kävellyt pitemmälle, että saisivat kauniit luontokappaleet olla rauhassa.

Kauriit olivat matkalla pellon poikki metsään. Menivät ojan reunustaa ja siinä vaiheessa, kun olivat jo näkösältä hävinneet metsikön laidalle, lähdin hitaasti perään. Kolmikko oli pysähtynyt metsän reunaan ja vaikka kuljinkin tosi varovaisesti, ettei ääntäkään kuuluisi, nuo huomasivat minut. Yksi lähti korkealle loikaten ja valkoinen häntä heilahtaen pitemmälle. Videokameralla olisin saanut talletettua, mutta kameralla en ehtinyt kuvaa nappaamaan.

Musti haukkuu ulkona välillä ja nuuhkii ilmaa. Siitä tietää, että kauriit ovat ihan lähistöllä taas. Sen verran pimeä jo, etten mene enää kameran kanssa ulos. Ja kaverien täytyy antaa olla rauhassa, että jatkavat täällä eloaan. Mutta huomenna odotan hyvässä, suojaisassa paikassa kauriita, kamera valmiina!