Viikonloppu tosiaankin edessä, mutta tuntuu kuin mitään ei huvittaisi tehdä. Istua vaan ja ihmetellä ja vaivoin saa itsensä liikkeelle ja pakolla hoitamaan pakolliset työt. No, takana on kaksi valvottavaa yötä, lapsille iski keskiviikkoyönä oksennustauti. Ensin vanhempi tytöistä alkoi kahdelta oksentelun ja nuorempi viideltä. Ei tarvinnut nukkua, korkeintaan pari tuntia pätkittynä sekin lyhyt aika. Aamulla olisi tarvinnut lähteä töihin, mutta itselläkin jo kiersi siinä vaiheessa vatsassa ja tässä edelleen olen odotellut milloin on mun vuoroni alkaa voivottelemaan huonoa oloa. Eilen illalla itselläni oli kuumetta ja tänään on ollut sellainen olo, että iskee flunssa, kun on kumma olo. Just joo, mulla on aina kaikessa huono onni, että vatsatauti kruunaakin kaiken (jos se vielä iskee, eikö se kaiken järjen mukaan olis jo tullut?) tai sitten flunssa taas kerran. Vaikka miten yrittäis vastustuskykyä parantaa ja olla vilustuttamatta itteensä ja söisi vitamiinejakin, niin ei pysty flunssaakaan estämään, jos se on tullakseen. Varsinkin vielä, kun lapset kantaa pöpöjä koulusta kotiin. Koulussa toi vatsatautikin on kiertänyt jo melkein kaikki vanhemman lapsen luokkalaiset.

Tää menee melkein kokonaan valituksen puolelle nyt, mutta harmittaa sen verran. Ehkä mua harmittaa eniten tää mun mitään-aikaiseksi-saamattomuus-vaihe. Säälläkin on varmasti oma osuutensa asiaan, kun koko ajan sataa ja on harmaata. Joulukin kohta tulossa ja siskon huivi odottaa jatkamista. Mutta kun ei viitsi. Huomenna on taas päivä uus ja lapsetkin on jo senverran piristyneet, että ovat tänään jaksaneet jo syödäkin jotain eikä ole ollut enää kuumettakaan heillä.