Kerrankin napakymppi paikalla olon ja kameran mukana olemisen suhteen! Vein Mustikan ulos ja samalla hetkellä pellolla juoksi valkohäntäkauris. Mietin kannattaisiko mennä pellon ja metsän reunaan odottelemaan josko kaurista vielä näkyisi paikalla. Onneksi menin, tässä kuvasaalista runsain mitoin:


Ojan reunalla yksi kauriista huomasi tuloni.


Katseli uteliaana.

Edelleen utelias...

...alkoi tulemaan hiljalleen lähemmäs...

kaveri tuli ojan reunalta mukaan!


Kaverikin ilmeisesti huomasi paikallaoloni ja toinen kaveruksista jatkoi edelleen lähestymistään!


Lähemmäs...


...aina vaan...


kaverikin lyöttäytyi mukaan!




Välillä ensimmäinen kauriista unohti paikalla oloni ja ruokaili...


...kaikessa rauhassa ja kaveri tulossa katsomaan lähemmäs mitä herkkuja on löytynyt.








Kaunis!


Katselevat tarkkaavaisina mikä kumma siellä seisoa tönöttää (pahus, kun kiireessä laitoin punaisen takin päälleni! Maastopukua harkittava jo vakavasti!;)


Jostakin ilmestyi kolmas kaveri paikalle!






Höh! Mihin ne kaverit hävisivät?!


Tuonko takia ne lähtivät?! (Välimatkaa mulla oli kuvattaviin n. 25-30 metriä)


Kaverit! Oottakaa, tulen mukaan!!


Hei! Odottakaa!!


Kaveruksista kaksi ensimmäistä kuvattavana ollutta olivat jo hypänneet ojan yli metsän puskiin ja tämä kolmas vipelsi perässä käsitettyään, että paikalla on joku punatakkinen kuvia ottamassa!
Tunne oli mahtava päästessäni näin lähelle katselemaan näitä kauniita eläimiä ja vielä saadessani kuvia!