Kamera kaulassa kävelin metsään ja mielessä oli, että jospa saisin talletettua hirvien tai peurojen jälkiä. Eipä olleet niin isot eläimet nyt käyneet metsikössä, taitavat olla syvemmällä metsän sopukoissa.
Jälkiä oli kuitenkin jättänyt pienempi eläin, runsaasti puurykelmän alle. Valitettavasti puissa käynyttä ruokailijaa en reissullani tavannut. Lähistöllä elelee muutama orava, mutta paremmin ne tulevat näkösälle keväämmällä.

Oli herkutellut oikein kunnolla, tässä on vain osa ateriastaan jäljelle jääneistä käpyjen paloista. Oravat pärjäävät tänä talvena varmaan hyvin, sillä käpyjä taisi tulla runsaamman puoleisesti kuluneen kesän aikana. Pihassa kasvavissa männyissämmekin on paljon käpyjä, hoksasin tänään.


Kun lapset olivat pienempiä, kävimme melko usein metsässä. Nykyäänhän heitä ei välttämättä mukaan saa, kun on muka parempaakin tekemistä! Ennen joulua käytiin aina katsomassa onko tonttuja kierrellyt lähimaastossa ja tällaiset vanhat kannot olivat oivallisia tutkimuksen kohteita. Tuossakin kun on sivussa tontun mentävä kolo ja voisi vaikka olettaa, että metsätonttu siellä asustelee;) Vielä kun toisten huomaamatta siihen ympäristöön vähän pikkuisia tepastelun jälkiä sormenpäillä painelisi... Joopa-joo, hömppäjutut iskemässä taas meikäläiseen!

Ei kovin mielenkiintoisen näköinen kuvauskohde, vai mitä?

Tällä puulla vaan sattuu aina olemaan sama vaikutus perheen ei-ihan-vielä-teineihin. Nuo kun ovat melkein ihan varmoja siitä, että puun kuoren on käynyt repimässä karhu! Muutaman kerran ovat melkein juosseet paikalta pois ja tartuttaneet pelon häivähdykset minuunkin. Höh! Onhan tässä lähistöllä, parin kilometrin päässä karhujakin nähty, mutta tuskin ne meidän metsässä on vierailleet. Vaikka mistäs sitäkään ihan varmuudella voi tietää...


Pikkulinnun, en tiedä minkä, tekemä pesä. Tosi matalalla pienehkössä kuusessa. Pesä on ollut jo muutaman vuoden tässä, mutta tekijää en ole koskaan nähnyt. Ollut varmaan yhtenä vuotena käytössä, mutta hyvin on säilynyt tuulessa ja tuiverruksessakin tämä ahkeran työskentelyn tulos.

Kummallista miten en aikaisemmin ole huomannut tätä tikan hakkaamaa puuta. Vaikka olen taatusti vierestä kulkenut monet kerrat. Vai onko tikka vieraillut vasta ihan lähiaikoina? Matalalla on uskaltautunut puuta hakkaamaan nokallaan, kolot ovat vain vajaan metrin korkeudella maasta.

Löytyiköhän syötävää noin kuivasta ja vanhasta, lahonneesta puusta?
Keväisin tulee aina palokärkipariskunta  kellarimme lähistöllä olevaan isoon muurahaiskekoon kekoa pöyhimään ja syömään ahkeria muurahaisparkoja keon sisältä löytyviä muurahaisten munia. Käyn aina lintujen käynnin jälkeen korjaamassa tekemiään tuhoja. Mikä työ ja vaiva yleensäkin pienellä muurahaisella on tehdä kekonsa/kotinsa, ja sitten joku tulee ja heittelee nokallaan havunneulaset tukottain pitkin ja poikin maata!
Huvitti muutama vuosi sitten, kun palokärki sinnikkäästi yritti takoa sähkötolpan metallista "hattua". Uskoiko tosiaankin löytävänsä sen alta jotain?


Aurinko paistoi tänään tosi hienosti ja melko lämpimästi jo (ainakin ikkunan vieressä nojaillessa!). Katolta suli lumi iloisesti pisaroiden jättäen maahan jäljet lupauksena kevään tulosta.


Kun kevät vihdoin koittaa, on koti edelleen odottamassa asujaansa. Viime vuonna tämä pihamäntyyn laitettiin ja asukas kävi talonsa tutkimassa jo ennen kuin oli sitä edes puuhun kiinni saatu. Pönttö oli pihakeinun kaiteella ja kirjosieppo alkoi silti pesäänsä jo rakentamaan tuoden heinää ja oksan pätkiä siihen! Melkoinen "gigolo" on kirjosieppo! Teki ensin tähän pönttöön pesän naaraansa kanssa ja varmaan ennen kuin poikaset olivat kunnolla munista kuoriutuneet, niin parin metrin päässä olevassa pöntössä tuo koirassieppo jo perusteli pesää toisen naaraan kanssa!! No, oli ainakin lyhyt matka kotiensa välillä ja ahkerasti "ukkeli" lentelikin pesästä toiseen. Lintukirjassakin kerrotaan, että: " Kirjosieppo on yksi maailman tutkituimmista linnuista. Tutkimuksissa on huomattu koiraan pyrkivän perustamaan toiset jälkeläiset vieraan naaraan kanssa: kunhan oma naaras on saatu hautomaan, koiras voi siirtyä toiselle kololle laulamaan. Se tavallisesti palaa alkuperäisen puolisonsa luo poikasten ruokinnan aikaan." Että semmoinen miäs! Mielenkiinnolla odotan tulevatko taas kirjosiepot keväällä hetkeksi elämäntavoillaan meitä riemastuttamaan. Pöntöistä käydään keväisin taistelua ja varsinkin tämä, takapihalla sijaitseva pönttö tuntuu olevan kovassa suosiossa:

tämä on ollut varmaan jo siitä asti paikallaan, kun taloon muutettiin. Isältäni tämän sain ja asujia on ollut joka kesä tässä. Ehkä näkymät pöntön aukosta ovat muuttajien mielestä niin mukavat, että joka kevät on nähtävissä taistelua pöntön omistajuudesta. Yleensä "taistelua" käyvät talitiaiset ja sinitiaiset. Muutama vuosi sitten tässä asusteli liito-orava, joka ei ollut moksiskaan päivisin kuuluvasta metelöinnistä pihalla. Ei haitannut, vaikka leikkasin nurmikkoa ja kone huusi ja taidettiin kasvimaatakin jyrsijällä möyhentää. Liito-orava sai yhden poikasen, jonka kanssa ihan päiväsaikaankin lähti puita pitkin liitelemään ruuanhakureissuille. Meillä on oravasta kuvia, mutta mihin ihmeeseen ne ovat kadonneet? Tietokone on käyty moneen kertaan läpi ja muualtakin on etsitty, mutta kuvia ei löydy! Ei tietenkään, kun niitä olisi tarvittu ennen kuin metsäkin tuhottiin. Ei siitäkään apua olisi ollut metsän säästämiselle, soitin nimittäin asiasta ja kerroin, että täällä asustelee liito-orava/-oravia. Oravaparka ei taida enää oikein olla rauhoitettujen listalla, kun kertomaani ei mitenkään noteerattu.