Mie tulin toivottammaa kaikkee hyvvää miun ystävillein (äitee: ja kaikille lukijoille myös!). Äitee kyl sano et iha pikaseen pittää täs käyä juttelees ko hää ei pysty pitkää aikaa konnee vierel istuksimmaa. Hää sai issijaksen taas vaivoiksee jo viime torstaina ja vielkii hää kumaras välist kulukee. Hää männöö välist niinku raihnane immeine, varsinkii ko tuolist ylös nousee eikä meinaa isseään suoraks saamaa.

Miul o tylsää. Minnuu nii sapettaa ko mie en pääse mehtään kahtelemmaa mikä siel o joka ilta kuleksinu pitkin tantereita. Eile iltasellakkii mie kuuntelin jotta mikä siel taas männöö ja tullooks sielt pusikoist joku pihhaa. Nii kovast välistä oksat paukahtelliit. Mie luulen et hirvet siel tallustelliit ja oksat rapsahtelliit poekki niihen männessä oikoseen metän poikki pellol karraileen. Olis se mukavaa päästä kahtomaan, mut ei äiteestä reissul lähtijäks nyt oo. Sunnuntaina myö mehtäs kierreltiin ja hirve jälkii ol näkyvis ja makkuupaikkojakkii. Par lumesta sulanutta kohtaa männikön kesel ol ja niitä mie kummastelin. Mie oisi naurant makiast, jos hirvi ois vastaa tullu! No, enpä tietennii ois, pelosekasesti varmast huuellu! Eikä minnuu olis sekkää naarattant yhtää, jos sielt olis tarvinnu kottii päe koettaa juosta sukkelaa. Äitee nii hittaasti sillonkii kulukea taapers ja varovaisest koetti kinttuloitaa nostella. Mie välist ihmettelinkin, jotta yösijjaako myö aletaan kahtelemmaan ko välist pysättii ja taas hittaast matkaa jatkettii. Äitee sano jot hää selkää vaa leppuuttaa, mut minnuu alko vähä kylmäsee ajatuskii siit yöks jäämisest. Aattelin et ei tälläsel vauhil päästä kottiinka ennää valosaan aikaan. Ja jos myö oltas jou'uttu juosta repäsemmää, nii eihä siitä mittää olis tullu! Äitee ei olis pystyny ies nopiast konttaamaa metäst poes.

Täs ko mie näitä mietiskelen, ni kyl miust alkaa siltä tuntummaa et parree olla sisäl vaa. Välist ko saa vähä hiukopallaa ja herkkuloi, ni kummast o mukavaa vaan huilia kaikes rauhas. Voiha mie pyytää kesekasvusta pienel kiertoreissul pello suuntaa tai metälaitaa. Vanhempi kesekasvune, hää joka o vikkeläkinttusempi ja viissii lähtee miun mukkaa paremmi ko nuorempi, o kipiä. Hää o kuumees ja flunskane, makkaa vaa vällyje alla.

Viikonlopul viimestää mie tahon lenkin heittää. Mie taijan par tuntii olla vartijopaikallain. Kuulostelen tulooko taas otuksii nurkkii kolistellee.

Mie tuun käväseen taas jossai vaihees.

Viel yks juttu: lämpimäst mie halluun muistaa tännää (niinko muinakkii päevin!) Repaa ja porkkanatättii! Repa, ko poikkeet kyllää ni mie pistouvaa siulle herkullissii koirakeksei keittijö komerost (muistat sie, sen ison oven takana, iha nurkas. Siihe ettee mänet pyytämmää ni äitee siulle sieltä niitä antaa!) Porkkanatättii mie kiitän makosist porkkanoist ja tarjol pyyän asettellee porkkanaohukaisii, jos soppii. Tai porkkanakakkuu tai jottai muuta.