Kaiken muun musiikin keskellä tuokin kappale välillä soi mun päässä. Ihmekös tuo, kun mummu ja pappa olivat Karjalan Kannakselta. Tää ilta onkin mennyt (nopeesti, valitettavasti!) Karjalassa surffaillessa. Tiesinhän mä, että tähän koneelle jumiudun, kun ei ollut muita paikalla ja sai ihan rauhassa etsiä tietoa ja lueskella Karjalaisia juttuja. On mulla uuttakin luettavaa Karjala-"kokoelmassani" nyt, kun tänään sain käsiini tämän kirjan:

Vasta olen kirjaa vähän selaillut sieltä ja täältä, mutta mukavalta vaikuttaa. Kirja on kotipaikkakuntani karjalaisten aikaansaannosta, siitä suuri hatunnosto heille! Ja kiitos sekä kumarrus (niiaus!), että vihdoinkin on kirja, josta näkee mummun kotiseudusta kuvia ja voi lukea asioita, joita en mummun vielä eläessä tallettanut muistiin. Harmittaa varmaan lopun ikääni tuo, kun mahdollisuus olisi ollut vaikka nauhoittaa mummun kertomuksia tai olisin edes vaivautunut kirjoittamaan niitä ylös muistiin. Minkäs voit, kun nuorena ei ollut järkeä tarpeeksi päässä käsittämään sitä asiaa ja kun sellaiset vanhat asiat ei silloin kunnolla kiinnostaneet. Tai kyllähän mä mummun juttuja aina kuuntelin, mutta mitään ei ole jäänyt kunnolla mieleen. Vähän jotakin, mutta ei mitään "historian siipien havinaa".
Löysin netistäkin tänään uusia sivuja missä paljon Karjala-tietoutta, mutta tällä erää en jaksa tähän enempiä kirjoitella. Huomenna on vielä työpäivä edessä ja siellä odottaa pöydällä iso pino asioita, joiden tutkailemisessa menee aikaa ja siksi on mentävä jo nukkumaan päin. Jos vaikka ei väsyttäisi aamulla ja jaksaisi päivän tehdä täysillä töitä.
Kirjassa oli hyvä kuva iso-isoäidistä lastensa, mummuni siis joukossa, ympäröimänä kotitalon vieressä.
Tänne sivuilleni nyt tuskin on suurempaa suvun ryntäystä ollut, joten uskaltanen kuvan tänne laittaa.

Vanhoissa valokuvissa on huomattavana "erikoisuutena" se, että ilmeet ovat todella vakavat kaikilla. Sen verran mitä kirjaa jo selailin, niin suurimmassa osassa kuvia ihmiset ovat vakavina. Valokuvaaminen ei tuolloin ollut sellaista "arkipäivää" mitä se nykyään on eli taisi tapahtuma olla aika harras ja vakava hetki. Yleensä pukeuduttiinkin varta vasten valokuvaan parhaimpiin pyhävaatteisiin.