Ihmismieli on erikoinen. Ja välillä kauhea. Kuten nyt kävi mullekin. Vaikka en erityisemmin talvesta pidäkään, ainakin jotenkin taistelen sen tykkäämistä vastaan, niin johan tässä parin päivän aikana on minunkin ajatukset alkaneet kiertämään pikkuhiljaa joulussa. Lunta tulee edelleen hiljalleen lisää ja maisemat on lumiset. No, sehän se pääni sitten "sekoitti" (sadekelejä ja plussa-asteita luvattu ensi viikolle, ei kestä kauaa tämä "sekoilu"!) ja melkein jo joululaulut soi päässä.
Hivenen aikaista, vaikka marraskuu jo onkin, mutta niinhän ne alkaa joulumainokset ym. televisiossakin pyörimään aina vaan aikaisemmin joka vuosi.
Ei ilmeisesti ole ollut tarpeeksi työtä ja muuta tekemistä, kun piti oikein lisää pieneen mieleen välähtää. Ensin eilen illalla huovuttamishaave ja tänään uusi inspiraatio:


Joulumökki. Periaatteessahan tämä on lasten leikkimökki eikä sisällä ole lämmitystä (ei ole laitettu lämpöpatteria, vaikka sähkö mökkiin tuleekin), koska talvisin ketään ei täällä aikaansa vietä.
Eli pääparka keksi ajatuksen, että on laitettava havuasetelmia kuistille ja jouluvalot (oli viime vuonnakin) sekä pari lyhtyä. Mutta miksi nähdä vaiva, kun keväällä joutuu siivoamaan kaiken pois? Sepä ihmismielessä kummaa onkin, kun turhanpäiväisiä hömpötyksiä pitää välähtää mieleen.
Taloahan ei voi koristella , kun remontti on (edelleen!) pahasti, pahasti kesken, ikuisuusprojekti menossa eikä lopusta tai puolenvälin saavuttamisesta tietoakaan. Se onkin ihan eri juttunsa, josta saisi ihan omat sivut aikaiseksi.
Jos tämä pöhköyteni jatkuu (ja jatkuuhan se!) ja alan mökkiä "jouluistamaan", niin laitan jossain vaiheessa kuvia edistymisestä (talon edistymisistä ei voi kuvia laittaa, työt keskeytyi, nyt lumen tulon takia).