Mähän en saanut nuorimmaiselle jouluksi huivia valmiiksi. Kaivoin sen tekeleen äsken esille ja pettymys oli suuri, kun muistini mukaan sen piti olla jo hyvinkin puolessa välissä. Eihän tuo ole puolta väliä vielä nähnytkään, melkoinen matka vielä siihen astikin on. Surkuttelihan tuo nuorempi, kun toinen sai huivin jo ajat sitten ja mä teen kaikkea muuta käsityötä ja askartelua, mutta huivinsa ei edisty tippaakaan. Ilostui kovasti, kun tapaninpäivänä sukulaisia tuli kylään ja sisko toi virkkaamansa huivin hänelle. Tykkää väristä, kuten minäkin (vihje, vihje!) ja on nyt onnellinen huivin omistaja!
Mä sain tuon huivin ohjeen siskon vinkistä, hän kun virkkasi jo aika päiviä sitten ensimmäisenä tuollaisen.
Pari kuvaa huivista laitan tähän, vaikka en ole lupaa pyytänytkään. Keskustellaan siitä luvasta sitten myöhemmin tarvittaessa:)
En tiedä miksi näitä verkkohuiveja kuvattaessa värit eivät pääse oikeuksiinsa. Väriltään tuo on kauniin vaalea lila, mutta kuvassa ei ihan oikean värinen.
Tässä näkyy väri paremmin. Huivi on mukavan tuntuinen ja koska mua usein vaivaa muistamattomuus, niin enhän mä taaskaan muista minkä merkkisestä langasta tuo on virkattu! Seitsemän veljestä? Hapsut on kivat, just sopivan paksut eikä liian ohuet.
Olen jo kolme kuukautta katsellut kaupassa nättejä ompelusaksia, mutta välttänyt ostamisen. Jos ne sakset ei olis aina just siinä kassan vieressä ja jos en olis joutunut niitä aina vuoroani odottaessani katselemaan, niin olisin välttynyt vieläkin ostamiselta. Eilen ne ei enää antaneet rauhaa vaan ostin ne. Jos vaikka innostuisin vaihteeksi ja pitkästä, pitkästä aikaa kirjomaankin. Ovat varmasti tosi hyvät käytössä.
Täytyy pitää ompelukorissa piilossa, ettei ketään erehdy vahingossakaan kokeilemaan näillä paperin leikkuuta!
Kommentit