Sunnuntai oli vaihteeksi lapsuusmuistojen täyteinen, vaikka Karjala-mietteetkin välillä päässä pyörivät. Lapsuuden aikaiset tapahtumat ovat tämän alkuviikonkin ajatuksissa olleet ja eilen täytyi oikein vanhemmilta hakea lainaksi pari albumia. Harmi, kun skanneri ei toimi, että saisin kuvia talletettua parempilaatuisina kuin kameralla otettuna.

Olin 3-vuotias, kun sain joululahjaksi uuden nallen. Aikaisempi nalle oli paljon pienempi kuin uusi, mutta pieni säilyi silti rakkaampana. Missäköhän se nyt mahtaa olla? Varmaan lasten leikkimökissä. Tuli vain mieleen idea... Isompikin taitaa olla samassa paikassa. Riemastukseni oli niin suuri saatuani uuden, ison nallen, että pitihän sitä juosta heti pienemmälle nallelle näyttämään. Matkalla kompastuin ja löin otsani suoraan muurin kulmaan (taitanut se tärähdys olla osasyyllinen mun kahjouteeni;) Tuosta joulusta ja tärskystä on edelleen muistona arpi otsassa (niin, ja se kahjous;)

Itkun ja harmittamisen jälkeen irtosi sentään hymykin jo näin hyvin! Laastarikin on otsaan laitettu ja elämä hymyilee jälleen. Mikäs se oli kiikutellessa omassa, ihanassa keinutuolissa uusi nalle sylissä!

Taisin loppujen lopuksi ajatella, että nalleen sattui enemmän kuin itseeni. Sehän kolahti ensin päin muuria jääden senjälkeen alleni aivan vinksin vonksin. Täytyihän uutta kaveria lohdutella, kun niin ikävän tervetuloa-toivotuksen joutui kokemaan!