Jokin kumma vetää tänne koneelle tänään useampaan otteeseen. Kaipa se johtuu siitä, että viikolla ei olekaan aikaa olla sivuille kirjoittamassa, saati että edes jaksaisi.
Tuli yhtäkkiä mieleen, etten ole muistanut laittaa Johannan virkkaamasta korusta kuvaa, vaikka sain sen jo viime viikolla. Osallistuin erääseen virkkausringin korunvaihtoon (kiitos Ama hienosta ideastasi! Oli kiva osallistua siihen!), jossa tarkoituksena oli jokaisen keksiä ja suunnitella toiselle koru. Oma koruni lähti myöhässä saajalleen (olisi mahdollisuuksien mukaan pitänyt olla valmis jo lokakuun loppuun mennessä), mutta toivottavasti on jo huomenna perillä.



Hieno koru ja kortti, kiitos Johanna!!

Lapset lähtivät tänään kaverinsa kanssa pulkkamäkeen laskettelemaan. Pyysin ennen lähtemistään heitä siistimään pöydän, että pääsen askartelemaan. Nuorempi huusi isolle siskolleen: "kuuliksää, toi jää tänne askartelemaan!" Senjälkeen melkoista naurua. Mitäköhän oikeesti ajattelevat äidistään? Tai kertovat kavereilleen? Että äiti on sellanen niinku pikkumuksu vielä, kun se askartelee?
Itsestänikin vähän tuntuu nyt, kun illassa on enää muutama tunti jäljellä tätä vapaa päivää ennen huomenna alkavaa arkea, että olenko saanut mitään kunnollista aikaiseksi. Mitä nyt vähän siivoillut, laittanut ruokaa, pessyt pyykkiä jne. Vai menikö tämä viikonloppu käsitöiden ja askartelun parissa liiaksi?


Aikaisemmin teinkin jo samanlaisen rasian, vähän erilaisesti reunojen kukat kuin tässä. Lapset kun eilenkin jättivät äitinsä taas yksin kotiin mennen kaverilleen mäkeä laskemaan ja Halloweenia juhlimaan (en käsitä koko "juhlaa", pyhäinpäivää pitäisi Suomessa kunnioittaa ja olisi saanut Halloweenin rantautuminen tänne jäädä väliin!) niin äitihän alkoi askartelun. Tässä voi jo harjoitella valmiiksi muutamien vuosien päästä odottavaa yksin/kaksin jäämistä.


Eilen virkkasin askartelun jälkeen perhoset, jotka tänään muotoilin ja viimeistelin. Vielä kiinnitys Loistotähteen ja lahja on valmis pakattavaksi edellä nähtyyn rasiaan.

Ja ettei stressikäyrä jäisi vallan kohoamatta taas kerran, niin enkös muistanut sen Aino-langasta virkattavan huivinkin hetki sitten. Jostain kumman syystä olin unohtanut, että sen pitää olla valmis 13.11. mennessä eikä vasta joululahjaksi. Jouluksi valmiiksi -ajatukseen olin tuudittautunut "aikaa on, en virkkaa vielä tänään". Viikolla pitää edes yhtenä iltana laittaa virkkuukoukku sauhuamaan, tai no ainakin heilahtelemaan suht' nopeeseen tahtiin!