Tästä vuodesta taitaa tulla paremminkin askarteluvuosi kuin käsityöaiheinen. Keskeneräisiä tai aloittamattomia käsitöitä on paljon, mutta uusia ideoita tulee mieleen koko ajan askarteluun liittyen. Keväämmällä pitää ideoida pajunoksista uusia aikaansaannoksia ja joitakin ideoita päässä jo pyöriikin.

Nämä on uusimmat suunnittelun alle otetut:


Tiililaatta, tiiliskivi, tiedän jo mitä tästä tulee. Tulee, jos onnistuu...


Luonto on taiteillut tällaisen kiven. Siinä on jo valmiiksi selvä kohta mihin voi jotakin lisätä. Eli tuo sileä, paljas kohta. Paljastuu tässä samalla, että olen kivien ystävä. Kesäisin tulee kuljeskeltua luonnossa naama maassa kiinni ja tutkien löytyykö hienoja, erikoisia kiviä. Joidenkin mielestä voi olla omituista touhua, mutta kivet on mun mielestä mielenkiintoisia. Vuosisatojen saatossa muokkaantuneita ja hioutuneita, kauan ennen meitä täällä olleita. Tulikin mieleen, että otan vielä kuvan yhdestä upeasta (edelleen mun oma mielipide ja joku taas voi pitää mua ihan höyrähtäneenä!) löydöstäni. Tehdääs ensin tää juttu loppuun.


Eilen taistelutahdon saatuani sain takaisin myös innostuksen askarteluun. Ehdin jo ajattelemaan kurjana tulevia aikoja ja tunsin tukahtuvani. Henkisesti ihan rusinan tasolle. Onneksi en ole niin alistuvaa tyyppiä, että olisin vaan antanut periksi ja näivettynyt  nurkkaani samoin kuin unohtamani kukka (aiemmin siitä oli kuvakin).