Tarkkaan, kun kuvaa katsot, erotat hämärän keskeltä Artun. Kuvaa hyvin näitä joulun ajan tunnelmia, kun pikkuisen alkaa väsyttämään jouluruokien syöminen ja suklaat ja muut herkut. Aattoyönä otettu tuo kuva, lahjat oli jo jaettu ja avattu ja Arttu väsähti sitä touhua ja tohinaa katsellessaan.

Itse sentään jaksoin omaan sänkyyn vielä yöllä tallustaa enkä jäänyt myös kuusen alle nukkumaan.:)
Mieluisia lahjoja sain monenlaisia, mutta enpä ala niitä tässä luettelemaan. Vain pari haluan näyttää teillekin ja kertoa tyytyväisenä, että askartelu"taitoni" on huomioitu. Tai jos ne meinaakin, että heppuli tarvitsee lisää säheltämistavaroita eikä sähellä sit muuten muissa hommissa liikaa...

Lasinen kellotaulu (kuvaan oli laitettava valkoinen paperi pohjalle, joka on tumma (muutenkin nää kuvat nyt tummia!), kellokoneisto ja maalit. Mutta huomattu on kotona hyvässäkin mielessä mun lautasliinojen leikkely, kun mies sanoi, että voin jättää maalit käyttämättä ja "teet sillain samanlaisesti kuin ne lautasetkin". Miks ennen joulua ihmeteltiin mun lautasliinaostoksia?! Kai se muista tuntui pölhöltä mun esitellessä uusia liinaihanuuksia ja katottiin, että oon menettänyt viimeisetkin järjen rippeet:)
Nyt täytyy odotella innostuksen hetkeä ennen kuin tähän teen mitään. Innostusta olisi jo, mutta idea puuttuu.

Siskolta sain tällaisia (ja mm. possukirjanmerkin , jonka löysin vasta tänään! Harmittelin jo aattona ääneen, kun ei ollenkaan possua tullut siskon lahjojen mukana, se kun on jo perinteenä ollut useamman vuoden!) ja liinat on tosi hienoja! Mistä mahtanut löytää, kun mä en ennen joulua onnistunut saamaan nättejä? Tää on niin pieni tuppukylä, ettei täältä mitään koskaan löydäkään.

Näistä taitaa päästä ensimmäiseksi leikattaviksi ruusu, viinirypäleet ja orvokit ym. kukat. Ja kohteitakin mihin kaikkea voisi askarrella löytyi jo valmiiksi kotosalta.

On muuten todella vaikea kirjoittaa tällä hetkellä, ei oikein juttu luista (onko se sit aiemminkaan luistanut?) ja kun siskokin on nyt löytänyt tiensä tänne. Onneks silti vielä morjestelee, kun mä pelkäsin, että tuo katsoo parhaimmaksi olla vallan tuntematta tämmöstä tärähtänyttä sivujen rustaajaa!
Ja mikä parasta, tekemäni lahjat mitä ilmeisimmin ilahduttivat saajaansa ja sehän mun tarkoitus koko ajan niitä tehdessänikin oli. Ne kaikki on tehty tunteella ja rak...(no ni, eipäs nyt herkistellä, ei meillä oo ennenkä pruukattu!!) parhaalle kaverille eli pikkusiskolle! (mielenkiintoista nähdä morjestaako se ny tämän tunteellisen purkauksen jälkeen...)

Alkaa jo tuntumaan siltä, että ruokaa on lämmitettävä seuraavaksi. Huomenna onkin taas työpäivä (ja arvaa harmittaako??!), mutta yksi hyvä puoli siinä on: ei tule syötyä vähän väliä. Ja pieni paasto tekeekin jo hyvää tai olen pian itsekin se mitä kohta taas syön: