Pyysin pari päivää sitten, että sunnuntaina pitäisitte (edelleen luulen täällä käyvän lukijoita, kun laitoin monikkomuodossa!) mulle peukkuja Salomonin solmujen suhteen. Jos joku on muistanut/viitsinyt peukkunsa laittaa pystyyn, niin nyt voi lakata jännittämästä puolestani.
Harjoitukset alkoivatkin jo eilen, en millään malttanut olla kokeilematta, vaikka kaikkeni yritin. Tein loppujuttuja "vispipuuro"-hartiahuiviin, pingotin sen ja virkkasin pari kukkaa siihen ja perhosen alun. Piti tehdä se ihan loppuun asti, mutta ei. En pystynyt enää keskittymään siihen tai mihinkään muuhunkaan, kun tuli niin levoton olo ja solmut pyöri mielessä. Yritin rauhoittaa mieltäni käymällä useilla nettisivuilla katsomassa kuvia valmiista töistä, jotka tehty Salomoneista. No, ei olisi kannattanut, kun mieli huusi "tahtoo kans" ja järki yritti toppuutella "ei tuu mitään, et ennenkään ole mitään uusia juttuja kovin helpolla oppinut saati sitten ollenkaan!".
Kolmen-neljän aikoihin päivällä oli pakko etsiä solmujen virkkausohjeita, kirjat ja netti apuna, ja virkkuukoukut ja langat valmiiksi. Sitten alkoi väkerrys. Ja manaus. Sekä purkaminen. Väkerrys-manaus-purkaminen, toisto, toisto. Olin taatusti tuskaillut jo reilut viisi tuntia, välillä luovuttanut vallan ajatuksestakin ja kiukuissani törkännyt virkkuukoukunkin lankakerän sisälle piiloon. Mies alkoi nimittäin kahdeksan aikaan illalla ihmettelemään, että mikä siinä nyt on niin vaikeeta? Kerroin, että kaikki ja sen nyt tiesi, ettei mun kannata haaveilla tämmösistä ko ei onnistu ni ei onnistu.
Tuon esitetyn kysymyksen jälkeen (mikä siinä on niin vaikeeta) haki netistä videopätkän, jossa näytettiin hidastettuna solmun virkkaus. Johan auttoi! Ja auttoi vielä ohjeen ymmärtämisessä eli miten aloitan kolmiohuivin teon. Mä kun en ollenkaan meinannut ite käsittää mihin kiinnitän niitä solmuja. Ohjeet todella hyvät (suurkiitokset Tiitsi!!), mutta mä olen niin tyhmä, etten hoksannut millään. Yritin liian vaikeesti.
Sitten kun homma lähti luistamaan, niin ei ollut ilolla rajoja!! Vitsit olin onnellinen! Niinku jonkun suuren, suuren saavutuksen tehnyt. Ja ajatus siitä, että pystyn sittenkin ilahduttamaan jouluna kahta lähisukulaista huivilla, mikä ilo! Niin, lapsetkin nähtyään haluavat kanssa huivit, vaikka verkkohuivit on vielä valmistuksen alla.Mä haluan sellaisen itekin!
Muistakaa tekin, jotka ehkä tuskailette kotona töittenne kanssa, että ääneen sanominen kannattaa aina. Mullakin olis toi apu tullut tunteja aikaisemmin, kun olisin manaillut vähän isompaan ääneen.
Hyvä, että kotona on atk-tuki, valokuvauksen opettaja ja käsityöohjeiden hallitsija!


Tavallista tummansinistä villalankaa, näyttää vaan mustalta kuvassa. Tulee hienompaa kuin tästä seuraavasta

Omasta mielestä liian sileäpintaista tai sitten täytyisi tehdä pienempiä solmuja.

Miten maltan odottaa huomiseen, että pääsen (töihin, höh!) lankakauppaan ja ostamaan mohairia tai jotain muuta ihanaa lankaa. Sinisen sävyistä ja toinen jotain muuta, ehkä sellasta missä on eri värisävyjä samassa kerässä...