Mie eile aloin äiteelle essiittää jot kyl mein ny pittää jo kierros metäl tehä. Kankeest äitee meinas enste mukkaa tulla, mut ko mie vaa jatkoi asjain essiittämist ni joha hää tajus kans et katottava se o mikä siel iltasi kuleksii.
Ilima ol nii kevväine että! Lämmö puolel veti kommeesti, iha +5.3 näytti mittar ko lähettii. Mikä sellasel kelil liikkues, vähä sohjoseks ol polut männeet, mut mie naatin kovast!


Täl viisii mie tein täl reissul monet kerrat. Äitee kummastel miks mie nii mones kohtaa isseäin maassa pyörittelen. Eiks hää tiiä et mie tahkosi hajujain varmuue vuoks laajal alal, et mettä elikot tietävät ketä se o tään lääni omistaja. Tai paremminkii vartija;) Ja miehä oon tyttö enkä mie merkkaa paikkoja niinku äijät tekköö. Joka kanno ja pusiko juurel takakoipee yllääl nostaa ja merkiantoveet heittäät. Miun mielest näi tarttuu kunnol oma haju maaha kovast kii. Otuksetkii ihmettellöö jot mikä lie kummajaine täs o käynt, nii isot makkuujäletkii o aikaseks saant;)


Äitee ko jo kovast kevvää tulloo oottaa ja sen muas lintuloit ja muita luonno ihmeitä, ni täs kohin mie hälle sanoin kevään jo nurkis kolkuttelevan. Näkkeehä sen täsä mite kovast aarinko jo lämpöjää suo! Vaek kevvää tulemine viel takapakkiiki varmast ottaa ni sielt se tulloo niinko ain ennenkii.

Äitee meinas jo et iha kohtpuolii pöllöje soijinhuuot alakaa. Mie mielessäin aattelin jot siit alkaa sit miunkii vartoilut iltasee aikaa et mite kaua täs pittää vartoilla ennen ko sie miut sisäl tuppaa viet. Äitee ko kuulee huhhuiluu mettäst ni hää niille tolpillee jää ja kuunteloo vaek mite kaua. Mie välist rähjään vieres et männää jo ja mikä lie siel puis ääntä pittää. Ei hää sillo malttas sissää lähtee vaa välist näättäs iha siltä et hää itekkii koht huuhkajaks muuttuu;) Varsinkii siin vaihees ko vihost viimei myö sisäl päästää ja hää kotoväel alkaa kertomaa innoissaa, jot " siel ol huuhkaja huhuilemas" tai et "pu-pu-pu-pu kuulu taas metäst, on se nii hiano ääni!". Kyl myö tääl välist kaek vähä kahtotaan jot hää lentoo just itekkii pian lähtöö, ääntelöö nii kovast kumminkii. Ei hää sentää pihal oo viel ruvent äänii päästää (mitä ny pikkulintuloil;) ja parree vaa. Tiiä jot mikä huhhuilija metän puolelt tulloo ja vie männessää;)


Tänne mie sain vahvan vainun! En tiiä mikä lienee siel kytikses olt, mut äitee ei suostunu mukkaa tulemaa. Mie hihnankii vedin nii tiukal ko mahollista ja koetin äiteen saaha oja yli hyppäämää. Hää huuteloo et ei männä sinne, tiiä mikä siel vartoo. Eikä hää saa hyppii ja rehtoo, selekä o sökö. Vähänks minnuu harmitti raskaamma puoleisest ko en päässy hajulähtee perrää! Lähettii siit sit kottii. Oltii jo koko vartijokierros kierretty eikä hällyyttävvää näkyvis (vaan tuo minnuu häirittee mikä siel ol!).
Myö mäntiin sisäl tuppaa ja keitettii kahveet. Mie en kahvetta juo, mie hörppäsi raikast vettä ja lähin takas ulukoilimast naattimaa.