Tänään on satanut koko päivän lunta, mutta ei se minua ole haitannut suuremmin. Parempi vaan, että pakkanen ei pauku nurkissa niin kovin kuin muutamana päivänä teki. Yli -10 C on mielestäni jo liikaa. Vaikkakin viikonloppuna oli pakkasesta huolimatta mukava olla ulkona kauniissa auringonpaisteessa. Toivottavasti aurinko paistaa vapaa päivienkin aikana. Mukavampi lähteä kävelylle.

Lisää kuvia sunnuntaiselta luontoretkeltä (Mustikka vähän meinasi, että jos on kyseessä retki, niin eikö pitäisi eväitäkin olla mukana;):

Tuli otettua turhan läheltä kuva, mutta taisin vain olla niin innokas jälkien tutkimisessa, että nenä (ja kamera!) maata viistäen tutkailin ken on kulkenut tästä. Oravahan se oli maata pitkin juoksennellut! Niin toivoin, että kyseessä olisi liito-orava, mutta ihan tavallinen orava tuo on ollut.

Tehnyt vauhdikkaat kaarrokset puun alla,

...ja tainnut ruopaista vauhtia rungon alapuolella, että pääsee ylös kiipeämään! Onkohan käpälät lyöneet tyhjää aluksi, vauhtia ollut kenties liikaa;)

Syötävää löytyy oraville tänä talvena paljon viime kesän runsaan käpysadon johdosta. Useampi vuosi sitten seurasin oravan touhuja pihan lähellä. Siihen aikaan oli vielä vanha sähkötolppa takapihan nurkilla ja siihen oli tikka kolonnut reikiä. Orava juoksenteli kuusen ja sähkötolpan väliä keräten tolpan koloihin käpyvarastoa talveksi. Taisi oravaparka talven aikana unohtaa varastonsa, kun ei odotteluistani huolimatta tullut kertaakaan talven aikana käymään!

Pikkuiset jäljet pellolla, kauris on edelleen maisemissa! Toivottavasti on se sama, josta syksyllä laitoin kuvan.

Nämä lauantai-illan "juhlijatkin" näin sunnuntai-iltana! Kuutamon loisteessa erotti pellolla hyvin pariskunnan loikinnan, menivät melko läheltä. Mustikin "riemastui" jänikset nähtyään ja rähjäsi, ettei ole mitään asiaa porkkanavarastolle saati omenapuiden runkoja ja oksia syömään. Tänään kävin tarkistamassa omenapuiden ympäristöt ja jänikset ovat, ainakin vielä!, kiertäneet ne kaukaa.

Väliaikatarkastus muurahaiskeolla, vaikka tikkapariskunta tuleekin yleensä vasta maalis-huhtikuussa tätä kaivelemaan. Keko on niin aurinkoisella paikalla, että melko varhain keväällä täällä alkaa elämää ja vilinää näkemään. Keko olisi jo huomattavasti isompi, jos tikat eivät joka vuosi tulisi tässä käymään ja heittelemään neulasia ympäriinsä.