Tänään on ollut vapaapäivä ja heti piti lähteä aamulla ajoissa tuulettumaan! Lähikaupunkiin suuntasin siskon kanssa kulkuni, ei mihinkään tunkkaiseen baariin tuulettumaan vaan luontoon kuvaamaan . "Tuulettumassa"-otsikko sopii silti hyvin tähän, sillä aamusta alkaen on käynyt voimakas tuuli. Alkaa jo olemaan "normaali"-ilmiö tuuleminen, tyyniä päiviä on ollut todella harvassa.

Hiittenkari, Eura:

Kaunista Pyhäjärveä. Aallokko oli melkoinen, vesilinnuillakin näytti olevan lieviä vaikeuksia vastavirtaan uidessa.

Aurinkoinen, kaunis sää (kylmästä tuulesta huolimatta) ja taivaalla muutama kumpupilvi. (Jos nyt ihan oikein tulkitsen uuden Sää-kirjani mukaan nämä pilvet, niin nämä ovat litteitä kumpupilviä, Cumulus humilis, kauniin ilman pilviä;)

Polulta (oikeastaan kapea tie) poikettiin välillä veden rajaan kuvaamaan ja taas jatkettiin "keskikaistaa"...

Vuonna 1951 tänne on pudonnut lentäjä pienkoneellaan...

 

Uimaan houkuttelevan näköistä, mutta ei tullut mieleenkään siinä kylmässä, korvia vihlovassa tuulessa heittää talviturkkia pois!

Aaltojen kuvaamista...

Kirkasta vettä, toivottavasti koko kesän. Alkaa vaan nykyään sinilevä vaivaamaan vesistöjä mitä pidemmälle kesä etenee ja vedet lämpenee. Todella sääli ja ehkä siksi kannattaisi kesän uimisetkin jo aloittaa;)

Oli mukava katsella välillä vesilintuja pikkulintujen sijasta. Harmillisen kaukana uiskentelivat ja lentelivät suurin osa!

Lokit kirkuivat ja lentelivät veden yläpuolella. Kuvaaminen oli vaikeaa linnun nopeiden liikkeiden johdosta ja välillä paistoi aurinkokin suoraan silmiin.

Sinisorsa.

Silkkiuikku uiskenteli edestakaisin...

...ei oikein tiennyt kumpaan suuntaan olisi ollut menossa!

"Kääntyisinkö sittenkin takaisin tuohon suuntaan?"

Kaverin kanssa pitemmälle uimaan!

Västäräkki viihtyy pihoissa ja rannoilla. Tämäkin kaverinsa kanssa hyppeli rannalla käyden välillä vesirajassa ja pyrähdellen taas kauemmas kuivemmalle maalle. Vilkas ja eloisa lintu eikä aristele ihmisiäkään.

Ennen lähtöä pysähdyttiin vielä laiturille kuvaamaan:

Telkkäpariskunta uiskenteli rauhallisena kovasta aaltoilusta piittaamatta.

Telkkätrio lentää!

Tässä oli niin veikeä ja rohkea lintu, että otin useamman kuvan. Kerrankin kuvattava pysyi paikoillaan rauhallisena kauan!

Kalatiiralla on kauniin värinen nokka, tunnusomaisena piirteenä musta nokankärki. Jalat näyttivät olevan samanväriset kuin nokkakin.

"Lähtiskö? Tuo hölmöläinen kuvaa niin, että kohta tipahtaa innostuksissaan jorpakkoon!"

"Käännän selkäni, jospa tuo kuvaaja sitten käsittäisi lähteä."