jonne linnut palasivat keväisin pitkiltä muuttomatkoiltaan viettäen kesän laulaen ja perheitä perustaen. Metsässä asui myös jänisperhe, joka päivisin ja iltaisin kävi juoksentelemassa läheisellä pellolla ja joskus poikkesi myös ihmisten pihoihin. Olipa kerran metsässä vierailivat myös kauriit ja hirvet oikaistessaan matkaansa toiseen metsään. Elelipä kerran myös liito-orava, joka oli kaunis suurine silmineen ja niin rohkea, että antoi ihmistenkin kuvata itseään. Se rakensi pesänsä ihmisten tekemään linnunpönttöön ja synnytti sinne poikasen, jonka kanssa kesällä kävi metsän puissa liitelemässä ja ruokailemassa.
Olipa kerran metsä, lintuineen ja muine eläimineen, mutta eräänä päivänä saapuivat (ulkopuoliset) ihmiset julmine koneineen ja kaatoivat puut ja runtelivat maaston. Joku lupasi lehtipuiden jäävän vaan ei jätetty mitään. Eivät eläneet linnut ja eläimet loppuelämäänsä onnellisina tuossa metsässä, toivottavasti jossain muualla.


Etualalla törröttävä puu on taatusti se kyyhkysparin puu, jonne ne sitten taas keväällä voivat palata ja alkaa suunnittelemaan kesän viettoa. Taustan koivut ja muut näkyvät kuvassa vähän väärin, kun todellisuudessa ne ovat paljon kauempana ja kuuluvat ihan eri puistikkoon. Mulla ei nyt kuvaaminen onnistunut ollenkaan, vaikka monta kuvaa otinkin. Olis tarvinnut olla teline mukana, kun käsissä on kumma tärinä (johtunee siitä, että hartiat on ihan jumissa). En viitsinyt paljon kuvailla, ei huvita.


Aivan kuin metsä olisi tulessa, mutta tuo on eilisaamun taivaanrannan rusotusta.

Eipä tämän viikonlopun aikana ole tullut paljon mitään touhuiltua. Vähän siivousta, pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Sain silti eilen huivin valmiiksi äidille ja valmistui just sopivasti, kun huomenna on synttärit, mutta mennään jo tänään kyläilemään.
Taitaa lumikin sulaa pois, kun vettä sataa vähän väliä. Kaikki muuttuu entistä harmaammaksi ja tässä ei tarvitsisi olla yhtään enää synkeämpää, kun tällä hetkellä muutenkin masentaa ihan kaikki. Ei pelkästään metsän menetys vaan kaikki muukin, mutta ehkä tästä piristys koittaa. Toivon ainakin niin (aika ilmeisesti kaivaa taas Karjala-aiheiset kirjat esille ja lueskella vitsejä ym.!).

Kuvia valmistuneesta huivista:

Mister Triit odottaa ruokaa: "Lopettakaa jo se kuvaaminen ja antakaa mulle ruokaa!".

Vielä paketointi ja toive, että lahjansaaja tykkää ja käyttää!