Ennen kuin syksy kääntyy talveksi muistellaan vielä kesää. Tai ehkä olisi mukavampi muistella vasta lumen ja pakkasen keskellä kesän lämpöä ja valoisuutta. Laitan silloin vaikka uudestaan kesäkuvia, jos talvi alkaa oikein ankealta tuntumaan. En voi sille mitään, että ajattelen jo talvea, vaikka vielä sää on etelässä ollut melko lämmintä. En erityisemmin pidä talvesta; ensilumesta ja kirkkaasta tähtitaivaasta kylläkin, talven pituus ottaa joskus lujille. Ja pimeys.


Parina keväänä lähistöllä on asustellut jänis ja perustanut myös perheen kevään ja alkukesän aikana. Seurailin keväällä useampana aamuna jäniksen touhuja pelloilla ja sattuipa muutamana aamuna se juoksentelemaan tietäkin pitkin aivan talon vierestä. Istahti välillä lepäämäänkin kaikessa rauhassa.
Tänä vuonna jätti uuden omenapuun alun rauhaan, kun edellisvuonna oli kahdesta uudesta puusta runkoja syöty (oma vika! mitäs jäi verkko laittamatta ympärille talven ajaksi!).


Takaisin samaa reittiä kuin tulikin takaisin kotipesälle!


Harvinaisempi näky pihapiirissämme, ritariperhonen. Pihassa on kesäisin paljon perhosia, pääasiassa niitä "tavallisia" nokkos-, sitruuna- ja kaaliperhosia sekä suruvaippoja (kauniita!). Tämä oli kiinnostunut sammalleimusta, muut kukat eivät miellyttäneet yhtä paljon.

Toivottavasti ensi kesänä nähdään tämän jälkeläisiä!


Kevään ilta-aurinko. Jäät eivät vielä ole kaikki lähteneet eikä mikään vielä viherrä. Silti talitintit ja sinitiaiset ovat jo aloittaneet varovaiset laulunsa, pajulintua unohtamatta. Pöllöjen soitimet ovat alkamassa ja muutaman on jo illan pimeydessä voinut kuulla esittämässä kutsuhuutelujaan.

Ja alkukesän. Tätä kuvaa katsellessa muistuu mieleen lintujen iltakuoro. Kun metsä ympäröi pihapiiriä joka puolelta, niin lintujen laulanta on runsasta ympärillä.