Koko päivä on ollut niin sateinen ja harmaa, että jotain piristävää oli keksittävä. Niinpä nyt on sopiva ajankohta avata uusi kategoria sivuille eli Karjala.
Karjalaisethan ovat tunnettuja huumorintajuisesta, iloisesta ja työteliäästä elämänasenteestaan. Siitäkin huolimatta mitä kaikkea joutuivat sodan keskellä kokemaan. Vaikka menetykset olivat suuria ja  raskaita; menetettiin itse rakennetut kodit, raivatut pellot ja metsät,  niin  surun keskelläkin karjalainen iloisuus ja tarmo säilyi. Siihen eivät kaikki varmasti kykenisi.
Itse olen useasti harmitellut, kun en nuorempana käsittänyt kirjoittaa tai nauhoittaa talteen mummuni kertomuksia Karjalasta. Suurempi kiinnostus asiaa kohtaan heräsi vasta, kun mummua ei enää ole. Olen onnistunut keräämään jo melko monta kirjaa, joiden välityksellä pääsen tutustumaan menneeseen aikaan. Haluaisin joskus myös matkustaa mummun ja papan kotiseuduille, vaikka siellä kaikki onkin tuhottu eikä mikään enää kukoista kuin silloin ennen.

Jos sivuilleni eksyy karjalaisia, etenkin Räisälästä ja Antreasta kotoisin olevia, olen erittäin kiinnostunut kuulemaan kertomuksianne menneiltä ajoilta.


Kirjoja tulee luettua ja selailtua usein. Ehkä tosiaankin olen "Karjalan mummu" kuten nuorempi lapsistakin välillä kutsuu, jos oikein paljon olen höpissyt mietä ja sietä ja Karjala-juttuja. (mummu? 35 v.?)




Yllä olevista kirjoista poimittuja:

Isä kysy laiskalt pojalt:
- Eiks sinnuu yhtää väsytä tuo laiskan olo?
Poika sano:
- Kyl se väsyttää, mut sit mie leppää.

Kulkumies tuli taloon ja pyysi emännältä maksua vastaan kahvia. Emäntä kaatoi kahvia ja sanoi:
- Nyt män porroo kuppii, mut porostha se rahakii maksetaa.
Mies joi kahvin ja sanoi:
- Jäti porot, mist ois pitänt rahakii maksaa.

A mikähä minnuu oikee vaivaa? Aamul ko nouse ylös, ni kovast hiukasoo. Sit ko syön, sit raukasoo. Ja töihi ko pitäis männä, ni iha kylmät värreet reppiit selkäpiitä.
(Uuskirkkosten vaivat naapuripitäjäläisten mukaan) (Kivennapa)

Kaksi karjalaispoikaa matkusti ensimmäistä kertaa junassa.
Matkaravinnon neitonen tuli rattaineen, joissa oli virvoitusjuomia, karamellejä ja hedelmiä.
- Mittee ne nuo pötköt ovat? kysyi toinen pojista. Kumpikaan ei ollut ennen nähnyt banaaneja.
Neitonen selitti, millaisia hedelmiä banaanit olivat. Näyttipä hän miten niitä kuoritaankin. Pojat ostivat kumpikin banaanin. Samassa juna ajoi tunneliin ja tuli pimeys.
- Joko sie haukkasit? kysyi toinen.
- En ehtint.
- Elä haukkookkaa, männöö näkö.

Lempeä elokuun ilta. Kuu pällittää taivaalta. Tunteet niin väkevät jotta.
Tyttö:
- Surisisit sie jos mie kuolisin?
Poika:
- En, mie pörisisin.

Evakkotaloon tuli paikkakuntalainen emäntä ja kysyi isäntää. Evakkoemäntä sanoi:
- Istukaa vähä aikaa ja uottakaa, kyl hää kohta tulloo. Hää vaa käyp kirkol ja tappaa siel kansahuollojohtaja, ei hää siin kauva viivy.

Kaksi karjalaista naista, nuoruuden tuttavat, tapasivat toisensa Karjalan liiton kesäjuhlilla. Syntyi seuraava keskustelu:
- Oot sie sie?
- Miehä mie oon. Ja sie oot sie?
- No niinhä mie oon.