Närhi lehahti tänään ensin pikimmiten lintujen ruokintapaikalle, josta talon takana kasvavaan puuhun istuskelemaan. Kuvat ovat heikkolaatuisia, sillä otin ne keittiön ikkunasta. Jos olisin mennyt ulos ja ovi olisi hiukankin kolahtanut, niin tuo vierailija olisi taatusti lentänyt karkuteille!

Lintu ei kauaa viihtynyt ruokintapaikalla, kun olivat talipallot päässeet melkein loppumaan. Yleensä jos sattuu parhaaseen ruoka-aikaan paikalle tulemaan, närhi hätistää jo isolla olemuksellaan pikkulinnut ruuan parista pois.

Mitä lie lintu tuumaillut yksinäisenä oksallaan? Taisi ihmetellä tuhottua metsäparkaa ja aukeaa sekä ankeaa näkymää ympärillään.

Ehkä olette jo saaneet tarpeeksenne lintukuvistani, joissa aina on ne samat "hemmot" esillä. Mutta siitäkin huolimatta haluan laittaa seuraavat kuvat hömötiaisesta, joka tänään ilahdutti sirputuksellaan. Kovin oli heikosti lintuja pihapiirissä näkösällä tänään, sirkutusta kuului kyllä metsässä ja pikemmin joitakin poikkesi ruokailemassa. Aikaisemmat kuvat olen ottanut ikkunassa lorvien, mutta tänään seisoin puun lähellä kytiksessä;)

Siinä hän on ihmetellen outoa puun alla seisojaa ja miettien uskaltaisiko lähemmäs tulla. Hömötiainen on rohkea, tulee yleensä oksalle odottamaankin, kun ruokaa käyn linnuille lisäämässä. Yleensä ja yleensä, siis jos sattuu jo nurkilla olemaan, niin varmasti tulee melko lähelle ateriaansa odottamaan.



Silmät ei erotu tuon mustan "lakin" alta, mutta koko ajan tarkkaavaisena katseli mitä teen. Ihmetteli varmaan mikä ihme olen ja kun kamerakin piti välillä pientä ääntä.

Tyytyväisen oloisena silti "poseerasi", vaikkakin sirkutus kuulosti välillä varoitusääntelyltä muille mahdollisesti paikalle tuleville linnuille. Tai sitten tämä ihana lintu harjoitteli ja avasi ääntään jo kevään tulolle;)

En halunnut kauaa häiritä pikkuista, että pääsee rauhassa syömään. Niinpä lopetin kuvaamisen, kun hänkin käänsi jo selkänsä ja kaiketi ilmoitti, että kuvaustuokio on nyt ohi;)