Hurjaa on ollut. Joo-o! Eipä vainenkaan, hurjuus, tai riehakkuus paremminkin, on kaukana meikäläisen perjantai-illasta saati muistakaan illoista. Myönnettävä se on, että vanha (taidan!) olen. Nuorempi tytöistä lähti kuudeksi ala-astelaisille järjestettyyn vesidiscoon ja mitä teki tämä vanhus sillä aikaa kotosalla? No, askarteli!! Kyllä kait se jossain voi olla toisinpäin, eli että vanhemmat lähtevät hurvittelemaan ja lapset jäävät kotiin askartelemaan lastenvahdin kanssa. Ei meillä. Osat on jo nyt vaihtuneet, eikös sitä sanota, että vanhetessa tullaan lapseksi jälleen? Sekin tuli nyt todistettua askarteluiltaa viettäessäni.

Vanha ja raihnainen. Ei päästettäis varmaan mihinkään ravinteliin enää edes sisälle. Ei silti, eipä ole tullut yritettyäkään mihinkään tanssi-/hurvittelupaikoille sisätiloihin, ei kiinnosta sellaiset riennot. Joten mitäpä tässä valittelemaan. Voi sen "discon" kotonakin pitää, stereot täysille (ei, ei sittenkään liian kovalle, lähtee vielä kuulokin!) ja heavyt soimaan! Ei mitään discojumputusta vaan kunnon musiikkia! (Juu, juu! Kuuntelen mää sellastakin, mutta sapetukseen ja muuhun auttaa vaan ja ainoastaan kunnon musiikki! Eli he-a-vy!) Sairaslomallakin vielä tämä heikkoselkäinen on. Tiedättekö muuten millaiselta tuntuu venähdyttää selkä ennen kuin se on edes parantunut? Tänään koin senkin "autuuden". Eikö se nyt olisi riittänyt, että iskias on ollut riesana yli viikon ja sitten yht'äkkiä naksahtaa uudestaan?! Pääsikö ärräpäitä? En myönnä. Tästä lähtien on kai mentävä lattialle ensin makaamaan ennen kuin nostaa sieltä mitään ylös. Kun kerran kumartua ei kannata eikä kyykkyynkään mennä.

Askartelun aloitin tästä:

Eikö olekin mielenkiintoisen näköinen kasa? Tosi "mielenkiintoinen" hommakin oli! Repiä pahvilaatikosta päällimmäistä "kuorta" pois. Hyvin onneksi lähti irti. Miksi hyvät ja tukevat laatikot pilataan kaikenmaailman tuoteselostuksilla ym.;)

Seuraavaksi väripurkki esille ja vähän väriä pintaan.

Kuvan sovittelua ja leikkaamista...

Miksikö ensimmäiseksi väriä maalasin pintaan? Kuva ei ollut tarpeeksi iso tähän ja taivas tarvitsi jatkoa. Eivätkö sovikin hyvin sivelty väri ja kuvan taivaansini yhteen?

Näin ison kuvan lakkaaminen ei ollut kovin hauskaa. Hauskuus alkoi olemaan kaukana, kun tuntui joka siveltimen vedolla tulevan vain ryppyjä ja kuplia. Lohduttaudun sillä, että vain harjoittelemalla ja lisää tekemällä oppii. Kuvaan tuli muutama "reikäkin", mutta onneksi on iso kasa puuvärejä, joiden avulla sai korjattua jonkin verran kohtia.

Tämä saa nyt rauhassa kuivua huomiseen. Ehkä lakkaan jo huomenna pinnan uudelleen tai sitten odotan siihen asti, että olen koristellut laatikon reunatkin. Sillä tämähän ei ole vielä valmis... Käyttötarkoitus minulla tälle on jo valmiina. Liittyy luontoon ja siihen miten paljon siitä pidänkään. Kuvaankin ovat päässeet kaikki ne eläimet, joita itsekin pääsen pellollamme näkemään. Niin no, fasaaneja täällä ei ole ihme kyllä koskaan näkynyt, mutta onpahan nyt ainakin kuvassa ihailtavana!