Olen totaalisesti ihastunut ja hurahtanut näihin kaikkiin pikkuveijareihin, joita ruokailemassa käy ja joista osa arkaillen sirkuttelee metsässä. Aina mä olen lintuja seuraillut läpi vuoden, mutta nyt innostus on lisääntynyt niin kovin, että kuvia on saatava ottaa ja jos en istu ikkunan vieressä katselemassa, niin sitten ulkona tarkkailen (ja muu porukka meillä välillä naureskelee, kun eräs seisoskelee koivun juurella ja yrittää viheltelyllään houkutella ruokailijoita paikalle! Taas paljastui uusia hölmöyksiä meikäläisestä!) Vielä muutamia viikkoja jaksettava odottaa pöllöjen soidinhuhuilujen alkamista. Niistä sitten myöhemmin, kun se on ajankohtaista. Mie lähen ulos auringonpaisteeseen!!
Ensin vähän vauhtia loikkaan...
...huh, pääsinpäs oksalle!
Loppu kiipeäminen sujuikin sitten hyvin ja tässä on hyvä hetki huilailla. Todellakin vain hetki, kun on vaarallista olla näin alhaalla maanpinnalla pitempään.
Kommentit