Liityin viime viikolla lintujen suojelu- ja harrastusyhdistykseen. Tänään kotiin tultuani pöydällä odotti mukava yllätys eli iso kirjekuori, jossa liittymisen "kunniaksi" jo alustavasti lehti ja muutama esite linnuista sekä opas "neuvoja kasvien tunnistamiseksi ja auttamiseksi". Pitäisiköhän jo tänä keväänä toteuttaa pitkäaikainen haaveeni niitystä? Yrittäisinkö saada aluksi edes pienen alueen sellaiseen kuntoon, että sitä voisi pitää luonnonmukaisessa tilassa ja koittaa saada kasvamaan niittykukkia? Perhosetkin tykkäisivät!

Kovalle koetukselle joutuvat lintuparat aina muuttomatkoillaan. Luonnossa on omat vaaratekijänsä, mutta kaikista pahin on ihminen tuhotessaan ympäriltään kaikkea kaunista. Joissakin maissa muuttolintuja odottaa kamala kohtalo, kun typerät ihmiset ottavat lintuja kiinni liima-ansoillaan, houkutellen linnut ansoihin soittamalla linnun omaa laulua nauhalta. Ihminen on julma eikä käsitä tekevänsä kaikella pahalla samalla itselleenkin hallaa.
Metsiä kaadetaan urakalla, ainakin täällä meillä päin tuntuu olevan kovin suosittua laajalla alueella metsien kirjaimellinen täyskaato. Kohta ei ole linnuilla ja muilla eläimillä paikkoja, joissa elää ja lisääntyä.
No, kun ei ole metsiä, niin pääseepähän ainakin tuulet puhaltamaan villinä ja vapaana ilman esteitä! Ja kovista myrskytuulista olemmekin jo tämän "talven" aikana päässeet useamman kerran nauttimaan. Itse kyllä tuulesta tykkään, mutta myrskyt saavat aikaiseksi pahoja tuhoja.


Tuossa on esite ruisrääkästäkin. Pari vuotta sitten ruisrääkkä ilmaantui meidänkin pellolle "narisemaan" ja nyt on siitä lähtien loppukeväästä-alkukesästä ilahduttanut iltaisin narinallaan. Muutaman kerran olen yrittänyt päästä linnun näkemäänkin, hiipinyt pitkin peltoa varovaisesti, etten pelästyttäisi toista karkuteille. Mutta en ole vielä onnistunut yrityksissäni. Tänä vuonna olen viisaampi ja menen valmiiksi ennen iltanarinaa pellolle odottelemaan. Ruisrääkkää on vaikea päästä näkemään, se kun tykkää piilotella pitkässä heinikossa.