On ainakin soittopelien taso noussut melkoisesti siitä mitä ne kaukaisessa nuoruudessani olivat. Mutta musiikkimaku on säilynyt samana!




Valtavaa mitkä volyymit kosketinsoittimesta lähteekään ja stereoitten kaiuttimista!!
Vetreytettävä ruostumaan päässyttä soittotaiturointia (??!) ennen niitä nimenomaisia juhlia ensi kuussa. Eihän se passaa, että juhlissa pelkkää pöydän pintaa sormilla naputtelis. Vaikka hyräilis naputuksen mukana samaan tahtiin, niin tunnelma ei ole samanlainen kylmiä (karmaisevia!) väreitä aiheuttava kuin oikeesti pimputettuna.

Niin mitkäs ne seuraavat juhlat ovatkaan? Aika pian se taitaa keikkaa pukata...

Väsymys täällä taas erästä vaivaa, kun jutut on taas tällaisia käsittämättömiä (sisäpiirin juttuja). Mutta tiedän ainakin erään lapsuudessaan "soitostani" kärsineen ja traumoja saaneen, joka nyt ehkä pelolla odottelee keikka-auton (taikka traktorin!) pihaan kurvaamista synttäripäivänään:):):)
Eräs toinenkin pelästyi ja juoksi kuusen taakse piiloon

Ilmeestä päätellen (vaikea sitä erottaa, kun on niin musta tyttö) toivoo, että muu porukka tulisi jo kotiin ja kahjon uudelleen aloitettu soittoharrastus loppuisi alkuunsa.

Eiku voluumit kaakkoon! "Hey little sister, what have you done? Hey little sister, who's the only one?" (Billy Idol/White Wedding)

jälkikirjoitus: Kuvauksen aikana, eikä sitä ennen, EI vahingoitettu eläinten tahi naapureiden kuuloaistia...soitto siintää vasta mielessä:)