Uudet kalenterit on kaivettu esiin ja ensimmäinen sivu niistä käännetty esille. Ja tammikuu alkoi, päivienkin alkaessa kohta taas vähän valoistumaan. Nykyään päivät ja viikot sekä kuukaudet vierähtävät niin nopeaan tahtiin, että kohta ollaan keväässä. Vaikka vielä tulisi lunta ja pakkasia, niin silti voi jo pikku hiljaa alkaa kevättä odottelemaan. Joitakin lintuja on jo palannut takaisin Suomeen tai sitten ovat jääneet talveksi tänne, kun eivät ole osanneet lähteä lämpimän sään vuoksi etelän maihin. Toivon, ettei tule kovia pakkasia enää eikä paljon lunta, lintuparat eivät selviytyisi siitä.


Kalenterin aiheenakin on ruoka ja mausteet, tekisinkö vuodesta paremman ruokavuoden? Siis siinä mielessä, että mahdollisimman paljon yrittäisin tehdä alusta asti itse ruokaa ja kokeilisin myös uusia juttuja. Töissä kun päivät venähtää pitkiksi ja iltaisin on vain pari tuntia aikaa muille juoksuille ja tohinoille, niin mielellään tekisi aina jotain helppoa ja nopeaa. Nyt mulla on siihenkin paremmat toteuttamismahdollisuudet, kun sisko muisti mua jouluna näin runsaalla keittokirja-sarjalla! Nopeat. Helpot. Maistuvat. Näin kirjojen kannet lupailevat.
Kauppareissuilla olen aina törmännyt siskoon just niinä kertoina, kun mun kärryissä on ollut pakastevalmiita ruokia (juu, juu, ranskalaisia ja nakkeja tai lihapullia, valkosipuliperunapussi ko ei muka ite ehdi kuorimaan pottuja ja tekemään itse ym.!). Jos viikolla on jäänyt ruokapuoli nopeatekoiseen, puolivalmiiseen tai jo valmiiseen lämmitystä vailla olevaan juttuun, niin viikonloppuisin olen korvannut (perheelle "kärsimyksen") asian tekemällä itse kunnon sapuskat. Perunamuusia, uunilohta pippurikermakastikkeessa, perunoita ja sinappikyljyksiä (huom! ite siis maustanutkin kyljykset eikä valmispakkaus marinoituja, niitäkin on ollut), valkosipuliperunoita ja lihaa ym. Mutta viikolla on aina aikaa niin turkasen vähän, ettei edes ehdi tekemään. Tai jos tekeekin, niin porukka huutaa vieressä nälissään joko ruoka kohta on ja sit on melkein jo iltapalan aika oikeesti.


En osannut kaupassa päättää kumman kalenterin ostan, joten molemmat löysi tiensä kärryyni ennen joulua. Toinen kalenteri keittiöön ja toinen tietokoneen viereen.
Tässä on hienoja maisemakuvia ja luontoahan ei tänäkään vuonna unohdeta. Mä aina odotan malttamattomana kevättä, se on paras vuodenaika! Joka päivä löytyy jotain uutta mitä luonnossa puhkeaa esiin. Kun ensin on ollut harmaata ja pimeää ja kuin kaikki olisi kuollutta, niin se hetki, jolloin kaikki herää taas eloon on jotain tosi hienoa. Päivät pitenevät ja on valoisaa, maa tuoksuu raikkaalle (sen jälkeen, kun kura ym. on kuivunut pois tai harava heilunut reippaasti!) ja kukkamaissa alkaa näkymään elonmerkkejä. Tai ainakin toivoa sopii, että ovat selviytyneet joko kylmästä tai huonon ei-viherpeukalon käsittelystä:)
Ja linnut alkavat laulunsa eikä ole enää hiljaista luonnossa. Tänä keväänä laulua ei kuulu joka suunnalta, metsän kaatamisen vuoksi, mutta onneksi metsää on vielä muualla pihan ympärillä jäljellä.