Myö sitte lähettiin methään kahtomaan ja siel olkii nii kivvaa! Uus lumi peitti maan ja kaekki jäläjet ol nii näkyvis ja siit mie tykkään. Mie tykkään kovasti nuuhkii jälkilöitä ja miettii jotta mikä kulkija o tuostakii mänt.

Iha ensimäteks äiteen piti saaha ottaa kuva täst sähkötolpast, jota tikka o kolonnu usseempaa eri otteeseen. Koha ei nii kovast kopsottelis et tolppa kaatuu nuri ja männöö sähköt! Sammaa aikaa melkei ko täs oltii, ni myö kuultii kauempaa palokärje huutoo. Sellane kimakka, venähtävä ääni ja myö aateltiinki et kohta ne kurjakkeet tulloo muurahaiskekkoo tuhhoomaan. Ei silti, äiteen mielestä palokärki o kaanis lintu ja hää taitaa iha iloksee niitäkii kahtella. Ja korjata kekkoo jokase tika käännin jäläkee;)

Tolpa jäläkee päästii jäläkien "makkuu". Melkose tuorehii hirve jälkilöitä löyty ja niit myö seurattii jonku aekaa. Äiteetä jo alko pelloottaa et hirvet karraa vastaa ja mitä myö sit tehhää. No mitäs myö sit oltais tehty? Seisahettu just niille tolpillee ja mie oisin alkanu sen päeväse huuon! Peljästyny mie oisin, ja sit myö oltaiski menty lujjaa! Vaikka äitee kyl luulee et mie rähjäisin kovast ja koittasin perrää männä, mut miust hirvi o turha iso elläin. Kylhä miu muori ol nii rohkee, et hää saatto aika lähel käyä hirveeki, mut mie en taitas tohtii. En mie tiiä, sithä se näkkee vasta ko kohakkain osutaan.

Jänikset ol taas karanneet ies taas joka suunnal!

Täs ol pipertänt hiiri, mut äitee ko ei aina hallitte kameraa ni jälet näättää jo liian isoilt ja melkei rota jäljilt. Kovvaa seki ol porhaltant eikä myö lähetty kahtoon näkkyyks sitä viel jossai.

Nää jälet o miust kaaniit! Nehä o miu omat! Äitee välist kehtoo naaraa miu yhel kommelluksellei. Tais olla viime vuonna ko tää sattu ja talvee seki. Myö oltii lenkil ja ko lähettiin takas kottii päi, ni mie kovast ihmettelin yksii jälkii siin takaspäi tallustelles. Haistelin ja tuhisin et mikä ihme otus o justiinsa täs kulukenu. Vähäks äitee nauro! Ne ol miu omat jälet;) Mieki jo näi jälestpäi ossaan asjalle naaraa;)

Oravaki ol taas metäs koheltant. Myö koetettii ettii pesäpuuta, mut ei viel mittää näkösäl saatu. Kai kurre jossai välis kohallekkii ossuu, sais ies kuvan napsastuu.

Metäst myö suunnattii pellol ko aateltii jot sielkii vois iha uusii jäläkilöitä olla. Ei ollu ko jänölöitten ravvailujälkii. Minnuu rupes jossai vaihees uuestaa mietityttää ne hirve jäläjet ja aattelin, jotta mitä jos ne kumminkii tulloo jostai. Miun piti oikei ojareuna yli kurkottuu ja kahtoo methään näkkyykö mittää huolestuttavaa.

Ei näkynt onneks ja mie saatoin iha rauhas jatkaa tutkimuksii.

Ei hiirii eikä myyrii, missä lie kaek olleet?

Myö mietittii jot kierretäänkö koko pelto vai jatkammako mehtän kautta kottii. Tultii tuloksee et pelto tutkitaan kokonaan.

Mie kuulinkii jo jottai ja jäin uottamaa tulleeks mittää näkyvii mehtän laialt.

Ei mittää vasemmal...

...eikä toisel suunnallakkaa. Voitii iha rauhas jatkaa kulukua etteepäi.

Mie jäin retke jäläkeen viel ulos vahtii ja äitee ikkunan takkaa otti kuvan miusta. Tekkeehä se hyvvää ulkonakkii olla ja turkki tuuhentuu.

Tää o miu oma vartijokivvein, täst näkkee pitkäl ja mie ylleensä tonne pellolaialle kahtelen. Sielt ne hirvetkii ylleensä ilmestyy. Huomen myö vissiin männään taas johonki suuntaan ja miu pittääki hyväst leppäillä ens yö, jotta mie jaksan taas jälestää.