Pidättekö unista? Minä rakastan niitä. Jopa painajaisetkin ovat mielestäni (unesta selvittyäni!) mielenkiintoisia ja hienoja. Unia on monenlaisia: pelottavia, kauniita, lohduttavia, surullisia; erittäin monimuotoisia siis! Toissa yönä näin unta jo 8-9 vuotta sitten edesmenneestä cavalier king charlesin spanielistamme, Mistystä. Uni oli lyhyt, ainakaan en muista siitä muuta kuin sen, että sain hetken pitää sylissäni tuota ihanaa tyttöhaukkuani. (Vitsit, tippa pakkaa linssiin, vaikka yhteisestä ajastamme on jo kauan aikaa. Yritän aina olla muistelematta liiaksi, kun kaikki palaa niin kirkkaana mieleen.)


Misty oli ensimmäinen koiramme. Hankimme hänet kennelistä, josta lady jäi viettämään ansaitsemiaan eläkepäiviä. Hän oli tuolloin jo 5-6 vuotias ja saanut useammat pennut sekä kierrellyt myös näyttelyissä. Minä en voi ymmärtää kasvattajaa, joka luopuu koirasta siksi, ettei saa siitä enää itselleen hyötyä (eli ei voi enää teettää pentuja tai saa kunniaa ja mainetta näyttelyissä). Eikö koira silti olisi rakas ja ystävä ja ansaitsisi lämpöä ja rakkautta elämänsä loppuun asti? Ei silti, paikassa, josta Misty haettiin oli useampia koiria ja olin vain onnellinen, että omistaja halusi hänestä luopua ja saimme tuon pienen tytön kotiimme. Vaikka Misty siis oli jo "eläkeläinen" ja mummokin, niin ei sitä hänestä huomannut! Reippaana ja iloisena juoksenteli ja rakasti huomion keskipisteenä olemista. En ole koskaan kuullut koiran "laulavan kuin kanarianlintu", Mistyllä oli tällainen erityistaito. Ollessaan erityisen iloisella tuulella ja riehaannuttuaan, hän ei haukkunut vaan erikoisella tavalla "lauloi". Vaikea kuvailla tuota ääntä, mutta ensimmäisen kerran sen kuultuani en ollut uskoa korviani. Tuo ensimmäinen laulukerta on jäänyt syvälle mieleeni; oli erittäin aurikoinen talviaamupäivä ja juoksentelimme hankikannoilla pitkin peltoa. Tyttö riehaantui vallan siitä vapauden ja juoksentelun riemusta, että esitti minulle laulaen onnensa. Olisinpa tuolloin jo omistanut videokameran!

Misty ei loukkaantunut siitä, että hankimme hänelle kaverin ja otimme perheeseen vielä toisen koiran. Aiemmin kaveruksista sivuillani olikin jo juttua ja kuvia, Amin pentuajoilta. Tässä kuvassa Amillakin on jo vähän enemmän ikää, n. 3-4 vuotta, ja kaverusten kokoero on hyvin nähtävissä. Ei haitannut missään vaiheessa ikäero saati kokoero, vaan ystäviä olivat alusta lähtien. Kulkivat yhdessä pihalla ja kävivät pelloillakin tutkimassa.

Neiti (vai pitäisikö sanoa vanha rouva?) on tässä kuvassa tullut juuri uimasta. Muutaman kerran Misty kävi uimassa, täytyi vain olla varovainen, ettei korviin mene vettä. Spanielin (ja varmaan muidenkin koirarotujen) korvat tulehtuvat herkästi. Tyttö piti uimisesta ja itse veteenkin tuli, kun ensin itse vähän matkan päästä mukaan huutelin.

Vain nää muistot jää, mutta toivottavasti taas unissa me nähdään!