Johan tässä on saanut odotellakin, että sateet ja pilvet väistyisivät ja taivas selkenisi. Melkein täydenkuun aika ja kirkkaimmillaan. Kuulaat pakkasyöt ovat parhainta aikaa katsella tähtiä ja kuuta. Joskus saattaa näkyä myös revontulia ja täällä etelässäkin ne joskus (vaikkakin valitettavan harvoin) ovat mahtavan näköisiä. Olisi hienoa päästä joskus Lappiin katsomaan revontulia, siellä ne ovat värikkäämpiä ja suurempia kuin täällä.

Sain kolme vuotta sitten joululahjaksi kaukoputken, olin toivonut sitä jo kauan aikaa. Kuuta on tällä ollut hieno katsella; erottaa todella selkeästi kaikki kraaterit, etenkin silloin, kun kuu ei ole aivan täysi. Täysikuu loistaa niin kirkkaana, että siitä on vaikeampi erottaa kraatereita ja kuun meriä.

Kävin ottamassa muutamia kuvia nyt illalla tästä kauan kaivatusta taivaankannen kulkijasta. Kuvat ovat kehnohkoja, mutta ehkä jossain vaiheessa laatu paranee.




Otin useamman kuvan, ilman telinettä ja vain pari kuvaa onnistui heilahtamatta. Tästä lähtien pitää kantaa kameraa kaulassa ja telinettä selässä, kun ulkona kuvia yritän ottaa. On siinä naapurit ihmeissään, kun klompsotan pitkin maita ja mantuja kaikenmaailman systeemit mukana ja pimeässä tarvitsisi melkein olla otsalamppukin mukana!


Kamala sähkölinja pilaa tunnelman, mutta voihan noi langat kuvitella vaikka nuottiviivastoksi ja laulaa "täysikuu, sä ihme suuri olet öisen taivahan..."


Melkein kuin aurinko, niin kirkas kuu tällä hetkellä on.


En viitsinyt kantaa tätä ulos vielä tänä iltana, joten otin suosiolla kuvan sisällä. Huomenna toivottavasti on yhtä selkeä taivas, jaksan paremmin mennä katselemaan kuin tänään, rankan työviikon jälkeen.


Taustalakanaa en ehtinyt silittämään, oikeilla valokuvaajillahan nekin on kunnolliset ja rypyttömät. Kokeilin vain erottuuko paremmin kuvassa kun tausta on yksivärinen ja ilman kaikkea muuta roinaa.