Voe veikkone mite se äitee jaksaa minnuu välist kummastuttaa! Ja välist höpläst vettää! Myö taijetaa vuoroperrää toissii juksata. Ylleensä se oon mie, miun esityksieni kans. Yks aamuki mie aamupallaa lissää kerjuustin ja äitee miul kaks näkkileivä pallaa anto. No, miehä vein ne hiljaksee vaa omal paikallein ja palasin takas äiteen luo. Hää kahtoo et joko sie ne muka söit? Mie vaa räpsytteli ja ilosest huuahin jot juu-u, söinhä mie kaek jo, nii vähä oli niis näkkäreis pureskeltavvaa. Häähä miul sit haukukeksei viel lisäks antamaa ja neki mie mukkaa oti ja taas omal paikal (mie tykkään maata keittiö pöyän alla, miul o siel oma tyynykii ja rauhalline yksiö se o nii). Mut äitee pahalaine seuras miun mennoo ja huuahti, jot "et sie niitä näkkäreitkää näköjää syönt, sielhä ne siun tyynyl lojjuuvat!" Mie vaa ilosest häntääni heilahutelin ja mielessäi mie aattelin et pittäähä sitä runsaast aamusel herkkuloi olla! Oliki pöytä (miu tyyny siis) korreeks laitettu, kaks näkkärii rinnatuste ja siihe lisäks mie viel ne haukukeksitkii nakkasin. Millää olis sit malttanu syyäkkää ko näytti kaek nii kaaniilta!

Aamusel mie saan ensimmäitteeks ain joko näkkärii (siit saa kuituu ja miun vatta tykkää, ja suukii tykkää näkkärin maust jotta!), porkkana ihanuude tai keksei. Välist jokkaista, jos mie oikee hyvi ossaa esittää niinku jo kerroinkii;) Mie vaa ootan jot millonkoha äitee miul aamusel puuroo alkaa keittelemmää. Hää isse syö aamuputroo ja miullekkii hää sitä o koittant tarjot, mut en mie viel oo välittänt sitä alkaa syömää. Sais liiaks kuitui mie uson nii.

Ko mie oon herkutelt ja äitee o syönt putronsa, ni sit onki jo miul tullu vuoro "naistehuoneesee". Ulkosal se miun naistehuone o, pello laias. Tännää aamul äitee pääsi juksaamaa minnuu. No, oli häne vuorosa, miehä juksasi viimeks;) Päästii miu vartijopaikallei ja hää sit sanos et "jääks sie tänne jo ko nii nätti ilmaki o, mitä ny vähä tuuleksii, mut aarinko paistaa kaaniisti". Mie niille sijoillei seisahuin ja katoin äiteetä et HÄH?

Ulosko miu pittää jäähä ny jo?? Hää, äitee, alko siin naarammaa ja sanos et tee sie asjais ni mie ootan sinnuu. Siit mie tiesin et hää narras vaa minnuu ja nopiaan ilosest loikate mie hyppäsi naistehuoneesee! Miuha olis aamutoimet männeet iha sekasi ja koko viikkorytmi kaikelisäks! Ko se männee nii et eka aamupala, sit asjoitte hoito ja takas sissää! Sisäl sit mietitää jot koskas mie tahon ulos männä ja ylleensä miun vartijoaika alkaa vasta myöhemi ko aamuseittemältä tahi ies yheksältä. Enkä mie viel kymmeneltäkkää mäne, sit ko mie katon et aika o sopiva, puolepäevä aikaan. Mie teen iltavuoroo!

Ko myö tultii sisäl ni äitee jo puole tunni päästä kysymää et "menisiks sie jo vartijoo, ei tiijä millo ilima huonoks vettää ja viel aarinko nii hienost paisteloo". Mie en tuntenu olevani valmis aamutoimieni kans ja näytin jot

ei käy viel!

Tälläne kysyvä ilme viel päälle ja silmiiki vähä suru murheloistetta, ni äitee ei hetkees uuestaa kysy jot "läheks sie ulos". Kyl mie ulos ehätän myöhemminkii ja taijan vaatii äiteen mukkaan!