Retki on tehty jo sunnuntaina, mutta nyt vasta sain siirretyksi kuvat tänne. Ihme, että kuvat yleensä ovat tallessa, kun kamerasta siirtoa tehdessä tietokone sanoi sopimuksensa irti ja kesken kaiken sammui. Senjälkeen syvä hiljaisuus, koneella ja minulla. Ensin näytti siltä, että yli puolet 70 kuvasta ovat kadonneet, mutta onneksi löytyivät vielä.
Kuvien siirtäminen omien sivujen kansioon oli myös oma urakkansa. Melkein tässä menee sama aika kuin retkellä ollessakin ja kuvia ottaessa. Sormet ristiin, että kesken tämän kirjoittelun ei yhteydet pätki vaan yhdellä talletuksella saisin sivujen päivityksen tehdyksi;)
Paratiisin luontopolku, Harjavalta:
Yli sadan askelman portaat veivät ensin voimalaitoksen "sivusta" alas luontopolulle. Voimalaitoksella ei juoksutettu vettä ja näin pääsi ihastelemaan myös rannan kiviä ja lohkareita. Melkoista uraa on vesi aikojen saatossa hionut.
Tämän enempää en kiviä kuvaillut. Yritin välttää niiden pitempää tutkimistakin.Vaarana olisi ollut, että mukaan olisi tarvinnut saada "tuo ja tuo, voi miten nätti -yksilö";)
Kevät tuntui täällä olevan pitemmällä kuin muualla, liekö syynä suojaisa paikka. Tuomia kasvaa runsaasti reitin varrella ja niissä sekä muissa lehtipuissa oli lehdetkin jo auenneet. Tuomissa myös paljon nuppuja ja viikon-parin kuluttua nekin ovat täydessä kukassa.
Käenkaali eli ketunleipä oli innostunut kukkimaan näin hienona "mattona", eikä vain tässä kohdassa vaan lähestulkoon koko matkan polun ulkopuolella.
Ketunleipää on joskus käytetty mausteena. Ei ollenkaan pahanmakuinen, vähän miedompi kuin suolaheinä (suurin osa on varmaan ainakin lapsuudessa maistanut ainakin jompaa kumpaa?).
Ketunleivän rinnalla kukki valkovuokko yhtä runsaasti joka puolella.
Kuvan laatu muuttuu huonommaksi pienentyessään tänne sivuille laittaessa, mutta tästäkin silti näkee miten pitkälle ja leveälle alalle valkovuokko"matto" on levittäytynyt.
Paljon oli nupuilla olevia muitakin kukkia ja seuraavalla kerralla (jo viikon sisällä toivottavasti!) tänne palatessa osa jo kukkiikin ja saa paremmin selvyyden mikä kukka on kyseessä. Vaikkakin tällä reissulla muutamissa paikoissa kasvoi valkoisena ja violettina kukkia, joita en kahdestakaan luonto-oppaastani löytänyt (laitettava tilaukseen uusi opas!).
Lehdet ovat samanlaiset kuin pystykiurunkannuksella, mutta luonto-oppaassa on vain violetti lajike. Voisiko olla niin, että tämänkin kukan väri "muuttuu" maan happamuuden mukaan (kuten joillakin kasveilla on mahdollista) ja kiurunkannusta voi olla kumpaisenakin värinä?
Tässä lilana.
Oravanmarja oli aloittamassa kukintaansa. Oravanmarja on kielon sukulainen. Kielokasvit ovat myrkyllisiä, joten tämänkin punaisia marjoja kukinnan jälkeen tulee varoa.
En löytänyt kirjoistani tämänkään kasvin nimeä. Muistan viime vuonna löytäneeni nimen netistä, kun ihmettelin mikä kasvi on pellon reunan ojassa alkanut kasvamaan.
Näytti viihtyvän luontopolullakin kaikista kosteimmissa paikoissa.
Katsottavaa oli reitin varrella niin paljon, ettei välillä tiennyt mihin suuntaan katselisi tai mistä ottaisi kuvan. Paljon oli lahoavissa puissa kääpiäkin kasvamassa. Aikaisemmin olen tänne jo käävistä kuvia laittanutkin, ne kun ovat mielestäni hienoa luonnon tekemää taidetta. Käävät ovat puun lahottajia ja metsän elämän kannalta välttämättömiä. Puuaines hajoaa kääpien ja muiden lahottajien ansiosta kasveille käyttökelpoiseen muotoon.
Taidetta löytyy metsistä, ei tarvitse lähteä museoihin kiertämään, jos osaa arvostaa luonnon monimuotoisuutta;)
Tällaisia rappuja oli muutamia ja retken aikana sai liikuntaa monipuolisesti! Välillä käveltiin tasaisella maastolla, mutta suurimmaksi osaksi sai harjoittaa jalkalihaksia ylöspäin kiivetessä. Varsinkin, kun poikkesi vielä polulta tällaisille rapuille ja kapusi uudestaan ylös!
Ylhäällä rinteessä maisemat upeita! Sää suosi koko reissun ajan eikä haitannut kuumuuskaan, kun mieli lepäsi luonnon kauneutta ihastellessa.
Mietin kuvaa ottaessani onnistunko saamaan auringon kimaltelun veden pinnasta mukaan, hyvin onnistui;)
Neitoperhosia lenteli muutama parissa kohtaa matkan varrella. Olivat niin vikkeliä, että oma nopeus ei tahtonut riittää! No, kesä on vasta tulossa ja mahdollisuudet paremman kuvan saamiseen vielä edessä.
Tämä meinasi jäädä vallan huomaamatta, vaikka pesä olikin rakennettu aivan polun viereen, n. metrin päässä kasvavaan puuhun. Ensin innostuin pelkän pesän näkemisestä, sillä pidän myös lintujen luomasta "taiteesta" ja ihailen aina niiden ahkeruutta ja taitavuutta pesien rakentamisen suhteen. Hämmästyin huomatessani, että pesässä on asukaskin paikalla, pyrstösulat näkyvissä!
Varovaisesti kuvaus toisesta kulmasta, ettei lintu häiriinny ja nopeasti jatkamaan matkaa.
Paikoitellen pieniä metsäpuroja. Todella kirkasta vettä!
Eväitä ei tullut otettua mukaan, mutta seuraavalla kerralla voisi retkestä nauttia vielä pitempään ja istua vaikka tässä. Ympärillä on puita kaatunut, arvaatteko "metsurin"?
Majavathan täällä ovat töissä olleet! Melkoista jälkeä olivatkin saaneet aikaiseksi...
...kaataneet puun jopa tämän katoksen päälle tuhoa aiheuttaen!
Tästä näkee varmaan aika hyvin millaiset talttamaiset hampaat majavalla on käytössään.
Majavan urakka kesken;)
Paluumatka sujui rivakammin, sillä enää ei tarvinnut nousta rinnettä ylöspäin vaan sai melkein juoksuaskeleita ottaa vauhdin kiihtyessä näin alaspäin viettävässä maastossa.
Aivan varmasti menen pian taas uudelleen samalle luontopolulle! Mukavaa, jos viihdyit tällä "virtuaaliretkellä" ja toivottavasti poikkeat uudelleenkin sivuilleni. Luvassa pian lisää luontoaiheita. Toiset ovat saattaneet pettyä sivujen sisältöön, otsikko johtaa tällä hetkellä hurjasti harhaan. En vain malta tehdä käsitöitä näin keväisin, aikani kuluu ulkona luonnon ihmeitä ihastellessa!
Kommentit