Minnuu ei palelluttanu yhtään ja innostuin heti ko äitee kysy lähetäänkö mehtään kahtelemmaan! Pää kallellaan mie eteises jo vartoilin ja kuuntelin äiteen höpäjämistä mitä kaikkee myö saatetaan nähdä reissullamme.
Myö kierrettiin meiän mehtän kautta ja pyörittiin siel tovi. Sielt myö ison ojan yli loikattiin maantielle. Mie yritin hypätä varovaisesti ja rauhallisesti, jot äitee ei lennä nokilleen alastulles. Siin ojas o mahottoman korkeet reunat, vaikkei se mikkää levvee ookkaa. Hyvin myö siit yli selvittii! Äitee vähä eppäili, jot mahtaaks jää siin ojas painon kestää ja vähä se sitä kokkeili. Katto silti parraimmaks vaa loikata leiskauttaa yli, vaik miun mielestäin se oli tosi paksu se jää.


Mie ylleensä tykkään kovasti tepsutella pitkin ojan reunoikii ko siel voi olla vaik mitä sammakoit tai hiirii lähemmän tuttavuuden toivos (äiteen kommentti: niin varmaan, eräs haluaisi tuttavuutta lähemmin, varsinkin hiiriä yrittää pellolla kaivaa mullan alta esiin). Mut nyt mie katoin viisaammaks vaa tiellä tepakoija ko oja oli nii liukas jotta!


Täs mie oon ieltä menos ja äitee tullee vast peräs;) Myö kun asutaan maalla ni tääl on joillakkii hevosiiki kotosalla. Meiänkin ohi hyö joka päevä ajavat ja tää tie mitä myöten myö ny mennään on hummatie. Sellane nimi myö ollaa tälle annettu. Koskaan ei olla osuttu kohakkain, hevoset ja mie ko lenkil ollaa oltu. Mie oon vaan tyytyväinen ko saattasihan mie vaik peljästyy nii suuren elikon nokitusten nähessäin. Mie saattasin peljästyy ja hypätä vaik ojjaan tai puun taakse hyvvään piiloon mänisin!


Nää hökötykset on kurjii. Äitee sannoo aina et hää ei tykkää näist yhtää enkä miekää. Rumia maisemanpillaajia ovat. Kosteilla keleillä nää pittää kummaa surinaaki, melkei niskakarvat nousee pystyyn lähel liikkues.


Ol nii rauhasaa ja kommee auringonpaiste, jotta! Iha miekii melkein häikästyin kaikest loistost ja paisteest. Olisinks mie uppee näky aurinkolasien kans? Pittäiskö kyssyy äiteeltä josko hää jostain löytäis koiratytöl tarkotettuja nättejä lasiloita?


Myö käytiin iha eri paikas ko ennen ja äitee sano, jot täs paikas vois olla hyvä pittää vartijoo, jos hirvii halluis nähhä. Minnuu alko hiuka arveluttaa sellane hirvevaaninta, ne o nii issoi otuksii ja sarvetkii päässä. Mie oon meiän pellolla niitä usseesti nähny, mut en mie lähempää tuttavuutta halluu niihen kans enkä äiteen kans tänne niitä vartoileen ala tulla. Mie tiiän et hää halluis olla kameran kans täs vartoomassa, mut sil reissul mie en mukkaa lähe! E!


Täs paikas olis kyl ruokaaki vaik porojen tulla kuleksimaan. Hienosti se aurinko lämmitti tässäkii!


Ennen ko myö jatkettiin matkaa ni mie viel varmuuden varaks jäin tälleen kahtelemmaan sinne kauemmaks. Mist sitä ois tietänt josko ne hirvet tai muut isot olis vaik liikkeellä kans olleet!


Ko tultii kotia päin ni oli tielle ilmaantunu tällaset jälet. Joku isompi lintu siin oli kuleksinu melkein keskellä tietä. Äitee lupas vähä kirjasta kahtoo mikä se vois olla ko tuollaset jälet jättää. Mie arvaan et iha tavalline harakka, mut äitee taas luulee et siin o ollu joku erikoisempi lintu;)

Takas myö tultii taas mehtän kautta. Mie tykkään metän tuoksuist ja siit, et koskaan ei tiiä mitä sattuu siel näkemään.
Eilen iltasella ko äitee minnuu viel ulkona käytti (raitist ilmaa mie vaan kävin nuuhkasemas ennen maata mennoo! No, iltapisulha mie) ni mie haistoin, jotta siin iha liki mehtäs on jottain erikoista. Mie vallan haukkumaanki rupesin, tokkiinsa, ko kettää muita ei kotonaka ollu vaa mie ja äitee. Pakko olla sillo erityisen tarkkana jo rosmojenkin takkii!
Nyt myö tiietään mikä siel käymäs oli, meiän pusikois.


Tääl on ollu lauvantai-illan kemut metsän väel! Moness kohtaa on vierailijan tullunna hätä. Mie olin iha ihmeissäin ko nii paljo ol tuoksui ympärilläin, joka puolel!


Vierast on alkanu välist ramaseen, niinku minnuuki jo pikku hiljaa, ja maas oli paris kohtaa lumest sulaneit kohtii. Mut sen mie sanon, et vaik mie vähä vieraan varrainenkii oon, ni en mie tätä tai näitä vierahii kyllää päästä! Hyöhän söisivät miun porkkanain!!


Tähä loppuu mie tahon viel sannoo, jot on meil hullui kissoi! Mie sen vaa sanon, et jos Arthur on saant kuninkaan arvon täs perrees ni miks hää ei käyttäydy niinko ylläiset? Vaik mie kovast eppäilen et tää on ollu se hovinarri, sil o silmätkii välil iha ko kieros oisivat. Triitkö se on? Just, hää on kuvitellu ny olevans kans lintu, vähä isokokkoine, ja tassutellu pitkin lumista kattoo. Mie ootan koska hää saa päähänsä kokkeilla josko häl siivet kantaa;)