Puhki ja poikki. Olen rätti, peskää mulla vaikka lattiat. Aamulla ei uni maittanut, vaikka olisi ollut mahdollisuus huilata vähän pitempään. Siivoilua ja ennen kahta tulivat ensimmäiset vieraat. Passausta ja viimeisten vieraiden lähdettyä seitsemän jälkeen taas jälkien siivoilua sekä käsin pestävääkin tiskiä. Eikä tämä tähän lopu vieläkään, seuraavaksi alkaa jouluvalmistelut. Laatikoiden laittamista, leipomista, siivoamista ym. Mutta huomisen päivän pyhitän taatusti käsitöille ja askarteluille, olen mielestäni ansainnut sen kaiken hulivilinän jälkeen.
Maanantaina taas "pirteänä" töihin ja illalla kotiin yrittäen tehdä jotain iltaisin joulun hyväksi. Taitaa olla kaikilla muillakin sama tilanne tällä hetkellä, kiirettä riittää.

Tein tänään karjalan paistia ja perunamuusia. Onhan huomenna sunnuntai ja taitaa taasen alkaa mielessä pyörimään karjalaisia juttuja. On se kyllä kumma, kun sunnuntaisin tuo iskee päälle. En muuten tänään laittanut tanhupukuani päälle, vaikka uhkasinkin vielä aamupäivällä sen laittavani. "Kaupunkilaislapset" olisivat katsoneet silmät ymmyrkäisinä, kun täällä metsän keskellä on tällainen mummeli "vanha kaapu" päällänsä ja omat lapset olisivat hävenneet silmät päästään. Säästän puvun laittamisen seuraaviin juhliin, tai jospa sitä seuraaviin eli kesälle omille synttäreille. Sitten vois vetasta tanhut nurmella, että olis naapureillakin uutta lystiä mun puuhistani.

Jutut on tänään vähän kortilla, ja pikkasen omituisia, mutta meneehän ne väsymyksen piikkiin (eikä hulluuden?)?!